Immateriaalisen työn internationaali?

Mitkä ovat ne reitit, joita pitkin immateriaalisen työn kooperaatio liikkuu globaalitasolla ja miten on mahdollista niistä käsin perustaa "toisenlainen" kooperaatio - immateriaalisen työn internationaali?

Ylikansallinen tuottava piiri

Arkipäiväinen esine. Kännykkä. Oletetaan, että se on Nokia-merkkinen, jatkaaksemme keskustelua, jota on aloitettu aikoinaan näillä samoilla sivuilla. Jos puramme puhelimemme osiin (objektin dekonstruktio), löydämme muun muassa: Japanissa valmistetun akun; Malesiassa Johor Bahrusissa tai Kiinassa Pekingissa tuotetun antennin, jonka on valmistanut ruotsalainen yritys, joka on suomalaisomistuksessa; muoviosat on valmistettu Guangzhoussa eteläisessä Kiinassa tai Komaromissa Unkarissa; elektronisia komponentteja, joita on tuotettu Kiinassa Dongguanissa tai Pekingissa, joita on yhdistetty puolivalmiiksi tuotteeksi Virossa Tallinnassa tai Unkarissa Pecsissa, ja jotka lopulta päätyvät puhelimeksi Koreassa, Fort Worthissa Yhdysvalloissa, Manausissa Brasiliassa tai Reinosassa Meksikossa. Tämä puhumattakaan tuotantoklusterin yritysten tutkimus- ja kehitysyksiköistä, joita on sijoitettu kahteenkymmeneen maahan jokaisella mantereella (Afrikka poislukien). Tuotanto ja tutkimus pistetään siis liikkeelle suoraan tai alihankkijoiden toimesta moninaisissa yhteiskunnallisissa, poliittisissa, taloudellisissa ja kulttuurisissa olosuhteissa. Tuotantoa käynnistävillä yrityksillä on moninaisia juridisia statuksia Nokian suoraan omistamista yrityksistä itsenäisiin yhtiöihin - alkaen tuhansien työntekijöiden yrityksistä aasialaisiin mikroyrityksiin.

Samat alihankkijat, jotka palvelevat Nokian klusteria, toimittavat kenties samoja komponentteja kilpaileville yrityksille, kuten Siemensille tai Sony- Ericssonille. Paradoksaalisella tavalla tuotteessa, jossa merkki on kaikista tärkein ominaisuus, on täysin samantekevää, mikä on sen komponenttien merkki, - joissakin tapauksissa, joissa koko tuotteen valmistus on ulkoistettu, on samantekevää myös se, mikä on laitteen valmistaja. Telekommunikaatiolaitteiden ylikansallisessa tuotantopiirissä toimii erään suomalaisen päivälehden mukaan yrityksiä, jotka eivät ole edes vaivautuneet rekisteröimään omaa tuotemerkkiään. Samalla käy niin, että Sony-Ericssonin kaltainen yritys siirtää tuotantotoimiaan Flextronicsille, valtavalle yritykselle, jolla on 80 tuotantolaitosta, 40 tutkimus- ja kehittämiskeskusta, 5 teollista puistoa (Meksikossa, Brasiliassa, Puolassa, Unkarissa ja Kiinassa), 14 uusien tuotteiden käyttöönottoon erikoistunutta laitosta ja 200.000 työläistä. Yritys, jonka tuotemerkki on täysin tuntematon tavallisille kuluttajille, Sony-Ericssonin asiakkaille. Ylikansallisessa tuotantopiirissä kohtaamme siis merkkejä ilman yrityksiä ja yrityksiä ilman merkkejä. Nokiakin suunnittelee uuden luksusmallin lanseeraamista, joka on tarkoitettu korkeamman markkinasegmentin asiakkaille, jota tullaan myymään omana tuotemerkkinä ja jota ei voida identifioida Nokian kanssa. Markkinointistrategioita? Ei pelkästään, vaan strategioita, joiden kautta yrityksen ydinbusiness siirtyy materiaalisesta tuotannosta immateriaalisuuteen. Materiaalisen tuotannon paikasta tulee yritykselle täysin samantekevä. Tämä johtuu hyvin yksinkertaisesta syystä: immateriaalisuudella tienataan paremmin. Se mahdollistaa ei pelkästään objektiivisesti rajoitetun fyysisen työn riiston, vaan koko yhteiskunnallisen tuotannon riiston. Ja tämän voima on rajaton.

Telekommunikaatiolaitteiden ylikansallinen tuotantopiiri poikkeaa melkoisesti esimerkiksi auton tuotantosyklistä, joka perustui alihankkijoiden verkostoon, joka sijaitsi tehtaan muurien sisällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Elektronisessa teollisuudessa etäisyydellä ei ole merkitystä, koska tuotteen miniatyyrisaatio kasvattaa sen liikuteltavuuden mahdollisuutta ja taloutta. Tuotantolinjan pituus on täysin yhdentekevä materiaaliselle tuotannolle. Toinen on asianlaita immateriaalisuuden kannalta. Valley on ennen kaikkea ihmisaivojen läheisyyttä. Se on mahdollisuus muodostaa yhteisö, joka on verta, lihaa ja tunteita. Valley tarkoittaa, että muutetaan tuottavaksi niiden ihmisten väliset suhteet, jotka siellä elävät, jotka tulevat maailman eri kolkista ja kohtaavat immateriaalisen tuotannon altaassa, jota virtuaalisuus ei voi korvata, koska ihmisten väliset suhteet ovat tuottavuuden perusta. Vapaa aika, ei pelkästään teoreettisesti, vaan myös materiaalisella tavalla, muuttuu työajaksi ja siksi Silicon Valleyssa toimivat kaikki, myös mobiilipuhelinten tuottajat.

Työläisiä integroidussa piirissä

Objektin dekonstruktiosta subjektin rakentumiseen. Työläishahmoja, jotka toimivat ylikansallisen elektronisen teollisuuden integroidussa piirissä, yhdistää tietty piirre: jatkuva heilurimainen liike työn ja ei-työn välillä, jota voidaan kutsua joustavuudeksi tai epävarmuudeksi riippuen siitä, miten subjekti elämänsä asiantilan kokee: positiivinen tai negatiivinen, rikas tai köyhä. Elektroniikkasektori on suhteellisen uusi ja siksi sen sisällä ei ole muinaistyöläisten jäänteitä tai vanhakantaisia resistentialismeja. Subjekti, joka menee elektronisen tuotannon piiriin, osaa liikkua syklissä työ-vapaa- aika-koulutus sekä niiden jatkuvuudessa ja epäjatkuvuudessa. Subjekti osaa liikkua juuri tässä elämän eri hetkien rajojen epämääräisyydessä: työ, vapaa- aika ja koulutus ovat toinen toisensa perusta ja juuri siksi keskenään erottamattomia.

Materiaalinen työläisrakenne on tässä tutkimassamme tapauksessa vahvasti naisvaltainen. Miniatyyrisaatio ja naiseus ovat materiaalisen työvoiman keskeisin piirre elektroniikkateollisuudessa. Tässä kohtaa on pakollista viitata Donna Harawayn Cyborg Manifestoon. Työn naiseus läpäisee puhelimen tuotantosyklin Salosta Pekingiin, Reinosasta Tallinnaan. Eikä sekään yksin riitä kuvaamaan subjektin laatua. On lisättävä myös äärimmäinen kiertonopeus ja liikkuvuus, joka on ponnistusalusta, jolta säästää opiskeluja varten, mikroyrityksen perustamiseen omassa kylässä tai voidakseen kiertää Eurooppaa.

Immateriaalinen työläisrakenne asettuu yrityksen markkinointiin, tutkimukseen, kehitykseen, hallintoon, finanssiin ja koulutukseen. Ei ole sattumaa, että markkinointi on ensimmäisellä sijalla tällä listalla: tuotannollinen input tulee postfordismille ominaisella logiikalla markkinoinnilta. Fordismi on käännetty ylösalaisin. Markkinoinnin työläishahmojen on ymmärrettävä tekstuaalisen analyysin välineillä yhteiskunnallisen spontaanisuuden Baabelia tuottaakseen kielistä ja symboleista, joita on imuroitu yhteiskunnan sylistä, tuotteen immateriaalisen sisällön. Kuluttajassa siis ei enää tuoteta tarvetta, vaan tarpeen tuottamista tuottaa yhteiskunnallisen kommunikaation galaksi, jota yritys ottaa haltuun - sen tuottaa työläishahmot, joilla on siis äärimmäinen herkkyys.

Tutkimuksen ja kehityksen työläisten on kyettävä taivuttamaan teknologisen kehityksen taso yhteen kuluttajien halujen kanssa. Tässäkään tärkeää ei ole materiaalinen tuote, vaan kyky muuttaa immateriaalinen materiaaliseksi ja toisinpäin, asettaa älykäs ja immateriaalinen sisältö kuorien sisälle, jotka omalta osaltaan kommunikoivat muotonsa, muotoilunsa tai imagonsa avulla. Ilmeisesti keskeinen tehtävä, joka vaatii Nokian tapauksessa 18.600 ihmisaivon työhön laittamista.

Hallinta ja finanssi tarkoittavat nekin immateriaalisuutta: jatkuvaa kiertämistä investoijien keskuudessa vakuuttaakseen heille, että yrityksen liikeidea, yhteiskunnallisuus ja arvot ovat voitokkaita. Loputtomissa road- show'issa puhutaan aina immateriaalisuudesta, harvemmin tehokkuudesta, joka sekin loppujen lopuksi on aina tehokkuutta alihankkijoiden valinnassa, kuljetusten hallinnassa, pääoman kierrossa - eli immateriaalisuutta. Hallinta on ennen kaikkea "human resource management", yrityksen suuremman pääoman hallintaa, ja tässä kyseessä ei ole markkinoille tarkoitettu retoriikka, vaan riiston brutaalisuus, kyky laittaa töihin tai poistaa töistä ihmisiä globaalitasolla.

Ylikansallinen elektroninen yritys muuttaa kaiken, myös suhteessa henkilöstön liikkuvuuteen. Mykkä, liikkumaton, hiljaisten ja kiinteiden työpaikkojen fordistinen tehdas muuttuu meteliksi ja liikkuvuudeksi, jossa tuhannet kielet palautetaan universaaliin: englannin kieleen, jota yksikään ihminen ei ehkä puhu (ainakaan siinä muodossa) äidinkielenään - eräänlainen vapaakieli. Yhteinen kieli on tarpeellinen, koska henkilöstön planetaarinen kierto on yksi keskeisimmistä kilpailustrategioista. Kun Yhdysvalloissa Silicon Valley vetää, vuosittaiset vihreät kortit loppuvat puolessa vuodessa. Saksalaiset työnantajat tai Nokia vaativat hallituksilta joustoja siirtolaispolitiikkaan. Kukaan ei näytä pärjäävän ilman intialaisia ohjelmoijia tai venäläisiä lingvistisiä analyytikkoja. Henkilöstö kantaa mukanaan jotakin, mitä yksikään yritys tai tila, joka on suljettu kansallisten rajojen sisälle, ei kykene tuottamaan: moninaisuuden kulttuuria, kommunikaatiota, tiedettä ja kollektiivisuutta.

Ylikansalliset yritykset eivät toimi henkilökunnan kierron suhteessa pelkästään sisäisen hierarkian korkeammalla tasolla. Päinvastoin stage- ja off-shorejaksot koskevat kaikkia riippumatta siitä, omistaako työläinen ensimmäisen, toisen tai kolmannen maailman maan passin ja riippumatta työnkuvasta. Ellei yritys ole valmis pistämään liikkeelle koko henkilökuntaansa, se on tulevaisuuden häviäjä.

Tässä yhteydessä on tärkeää kumota eräs myytti: ylikansallinen yritys ei mene Kiinaan tai Viroon ainoastaan siksi, että se kohtaa siellä halpaa työvoimaa. Tämäntyyppinen tulkinta on reduktiivinen, erityisesti työläisten näkökulmasta. Yritys menee näihin maihin, koska se arvostaa ja haluaa riistää erilaisuutta; koska se löytää kulttuureista, yhteiskunnista ja yksilöistä ominaisuuksia, joita se ei löydä muualta. Esimerkiksi tavan kokea yritys mahdollisuutena päästä työpalkkaan, joka vientiorientoituneen teollisuuden alalla on korkeampi kuin paikallisissa yrityksissä, tai sen vuoksi, että työläiset tarjoavat kapitalistille sitä, mitä se tarvitsee kaikesta eniten: liikkuvuuden, oppimisen, kulttuurivaihdon ja kommunikatiivisen vaihdon halun. Kapitalisti taipuu työläisten "kovan pakanarodun" halujen edessä ja arvostaa niitä.

Tässä vaiheessa herää joissakin lukijoissa epäilys: onko tämä kaikki kapitalismin apologiaa? Ei tietenkään. Tämä on moninaisuuden yhteisen rikkauden tuottamiskyvyn apologiaa. Kyse on rikkaudesta, jota kapitalisti sitten haltuunottaa. Ainoastaan asettamalla tuottajien rikkaus keskipisteeseen on mahdollista ajatella yhteiskunnallista muutosta. Sosialistit - ne, jotka eivät arvosta tätä uutta tilannetta - ovat juuri niitä, jotka tarkoituksellisesti tai tahtomattaan ovat kapitalismin apologian tuottajia.

Kansainvälisen melodia

Ylikansallinen tuotanto organisoituu moninaisuuden sisäisen kulttuurivaihdon ja sen äärimmäisen liikkuvuuden pohjalle. Moninaisuuden toiminta on spontaania ja demokraattista ennen kapitalistisen haltuunoton momenttia, joka toteutuu läpitunkemalla tuottavaan elävään moninaisuuteen valtasuhteita ja hierarkioita, jotka asettavat proletaarit globaalikartan tiettyihin paikkoihin ja määrittelevät esteitä sisäänpääsylle toimeentuloon, liikkuvuuteen ja koulutukseen.

Mitä tarkoittaa siis organisoida ylikansallisten yritysten riistettyjen tuottajien moninaisuutta Imperiumin kontekstissa? Se tarkoittaa ennen kaikkea sen ymmärtämistä, mitkä ovat ne ammatti- ja työroolit, jotka ovat keskeisiä globaalitasolla ja niiden spontaanisuuden, suoran demokraattisuuden ja tuottavuuden organisoimista.

Organisaatio voi muodostua globaalituotantoketjussa heti tästä hetkestä lähtien työläistutkimuksen ja taistelujen muodoissa, jotka käyttävät yrityksen koulutuksen ja konsultoinnin klusteria, ja kumoavat niiden kapitalistisen arvottumisen funktiota viemällä vaihdon sekä vapaan pääsyn resursseihin ja liikkuvuuteen äärimmilleen siihen pisteeseen asti, että kapitalistinen tuotanto hullaantuu. Ennen vanhaan puhuttiin "koneiden proletaarisesta käytöstä", nyt pitäisi puhua "aivojen proletaarisesta käytöstä". Ylikansallista tuotantoklusteria voivat analysoida ja ymmärtää kokonaisuudessaan juuri ne työläishahmot, joiden tehtävänä on tuottaa ja käsitellä tietoa ja jotka voivat muuttua toisenlaisen kooperaation agenteiksi. Rakentaa näistä hahmoista liikkeelle lähtien immateriaalisen työn internationaali? Tutulta kuulostava melodia.

AM, POSSE, Manifestolibri, Toukokuu 2002, Rooma