EZLN:N JA MEKSIKON HALLITUKSEN VÄLISTEN RAUHANNEUVOTTELUJEN KRONOLOGINEN HISTORIA AJALTA 1.1.1994 – 1.8.1997

Tammikuun 1. 1994: Etupäässä intiaaneista koostuva Zapatistien kansallinen vapautusarmeija (EZLN) toimeenpanee aseellisen kapinan Chiapasin osavaltiossa Kaakkois-Meksikossa, vaatien demokratiaa, vapautta ja oikeutta kaikille meksikolaisille. EZLN:n johto lähettää julkisuuteen Ensimmäisen julistuksen Lacandon-viidakosta, ja San Cristóbal de Las Casasin, Ocosingon, Las Margaritasin, Altamiranon, Chanalin, Oxchucin ja Huixtanin kaupungit ovat kaikki kapinallisten hallussa.

Tammikuun 12. 1994: Kaksi viikkoa kestäneen, satoja tai jopa tuhansia uhreja vaatineen ankaran taistelun jälkeen Meksikon hallitus julistaa tulitauon, jota EZLN kunnioittaa.

ENSIMMÄISET PYRKIMYKSET RAUHAAN

Tammikuun 18. 1994: EZLN tunnustaa Mexico Cityn entisen pormestarin, Manuel Camacho Solísin hallituksen viralliseksi edustajaksi neuvotteluihin.

Helmikuun 21. 1994: Ensimmäinen suora dialogi EZLN:n ja liittohallituksen välillä, San Cristóbalin piispan Samuel Ruiz Garcían toimiessa välittäjänä, alkaa San Cristóbal de Las Casasin katedraalissa.

Maaliskuun 2. 1994: Rauhanneuvottelut San Cristóbalissa tulevat päätökseen. 24 "alustavaa" sopimusta saadaan aikaan niiden vastausten pohjalta, jotka hallitus laati EZLN:n 34 vaatimukseen. Hallitus on kieltäytynyt tekemästä poliittisia kysymyksiä koskevia sitoumuksia kansallisella tasolla. EZLN julistaa että neuvottelujen tulokset tullaan alistamaan pitkälliseen keskusteluun zapatistiyhteisöissä ja siviilikannatuskeskuksissa.

Maaliskuun 24. 1994: EZLN:n neuvottelut keskeytetään väliaikaisesti PRI:n presidenttiehdokkaan Luis Donaldo Colosion murhan vuoksi.

Huhtikuun 9. 1994: Piispa Samuel Ruiz, rauhanneuvotteluiden välittäjä, saa Nobelin rauhanpalkinnon ensimmäistä kertaa.

Toukokuun 30. 1994: Neuvonpito zapatistiyhteisöissä päättyy.

Kesäkuun 12. 1994: EZLN julkaisee Toisen julistuksen Lacandon-viidakosta. Neuvottelujen tulokset julkistetaan: 97.88% hylkää hallituksen esitykset lopullisen ratkaisun saamisesta konfliktiin, vain 2.11%:n kannattaessa ehdotuksen hyväksymistä. Kuitenkin, vain 3.26% ilmaisee halunsa palata vihollisuuksiin, joten tehdään päätös noudattaa tulitaukoa, samalla avaten uuden dialogin kansalaisyhteiskunnan kanssa. EZLN esittää Kansallisen demokratiakokouksen (CND) pitämistä.

Kesäkuun 16. 1994: Hallituksen neuvottelija Manuel Camacho Solís eroaa virastaan, syyttäen samalla PRI:n uutta presidenttiehdokasta Ernesto Zedilloa neuvottelujen sabotoinnista.

Elokuun 5.-9. 1994: Kansallinen demokratiakokous (CND) pidetään EZLN:n alueella Chiapasissa ja siihen osallistuu yli 6000 ihmistä ympäri maata osallistuakseen vuoropuheluun zapatistien kanssa.

SODAN VARJOT

Lokakuun 11. 1994: EZLN katkaisee kaikki neuvottelut liittohallituksen kanssa vastalauseena jatkuneelle repressiolle, armeijan joukkojen kokoamiselle heidän alueensa ympärille, ja lisääntyneille sotilaallisille provokaatioille.

Lokakuun 26. 1994: Piispa Samuel Ruiz esittää laajapohjaisen Kansallisen välittäjäkomission (CONAI) muodostamista.

Joulukuun 1. 1994: Ernesto Zedillo Ponce de León ottaa Meksikon liittovaltion presidentin viran. Hän julistaa että "Chiapasissa ei tule olemaan väkivaltaa hallituksen taholta".

Joulukuun 8. 1994: EZLN katsoo 11 kuukautta vanhan tulitauon tulleen rikotuksi Eduardo Robledo Rincónin vilpillisessä nimittämisessä Chiapasin uudeksi kuvernööriksi.

Joulukuun 13. 1994: Subcomandante Marcos, EZLN:n puhemies ja sotilaallinen komentaja, ilmoittaa että vihollisuuksien uudelleen aloittaminen näyttää olevan "lähellä".

Joulukuun 19. 1994: EZLN aloittaa uuden, väkivallattoman sotilashyökkäyksen Chiapasissa siviiliväestön tuella. Yhdessä yössä yli puolet Chiapasista muuttuu "kapinallisten alueeksi" ilman yhtäkään ammuttua laukausta. 38 paikkakuntaa on nyt EZLN:n hallinnassa.

Joulukuun 24. 1994: Kansallinen välittäjäkomissio (CONAI) tunnustetaan voimassa olevaksi välittäjäksi sekä EZLN:n että liittohallituksen taholta.

Joulukuun 27. 1994: Liittohallitus määrää joukkonsa pysäyttämään sotilaalliset operaatiot Chiapasissa. Vastauksena EZLN avaa vyöhykkeen siviilien läpikululle ja pidättyy uusista hyökkäysoperaatioista.

Tammikuun 2. 1995: EZLN julkistaa Kolmannen julistuksen Lacandon-viidakosta, vedoten uuden kansallisen vapautusliikkeen muodostamiseksi. EZLN julistaa, että rauha tulee ainoastaan "käsi kädessä kaikkia meksikolaisia koskevan demokratian, vapauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa".

Tammikuun 7. 1995: EZLN julistaa yksipuolisen pidennyksen aselepoon (joka alkoi 27. joulukuuta) 13. tammikuuta saakka.

Tammikuun 13. 1995: EZLN:n julistaa uuden tulitauon pidennyksen 18. tammikuuta saakka. EZLN:n ilmoittaa tapaavansa hallituksen edustajien kanssa 15. tammikuuta.

Tammikuun 15. 1995: EZLN kokoontuu CONAI:n ja hallituksen edustajien, mm. sisäministeri Estéban Moctezuman kanssa Lacandon-viidakossa. Kummatkin osapuolet suostuvat toimimaan vakaan tulitauon saavuttamiseksi ja neuvottelujen aloittamiseksi uudelleen.

Tammikuun 16. 1995: EZLN julistaa "yksipuolisen ja rajaamattoman tulitauon" kaikista uhkaavista, vihamielisistä ja hyökkäävistä sotilaallisista toimista.

Helmikuun 9. 1995: Liittohallitus antaa yhtäkkisesti vangitsemismääräyksen niistä joita se syyttää "zapatistien pääjohtajiksi", rikkoen tulitauon yksipuolisesti, ja aloittaa massiivisen sotilaallisen hyökkäyksen EZLN:ää ja heidän kannattajiensa yhteisöjä vastaan, sekä Chiapasin sisällä että sen ulkopuolella. EZLN kuitenkin pakenee vuorille, kuten tekevät useimmat heidän kannattajansakin, ja kieltäytyy vastaamasta tuleen.

Helmikuun 9.– maaliskuun 11. 1995: Hallitus jatkaa hyökkäystään, tuhoamalla ja valtaamalla pysyvästi kyliä kuten Guadalupe Tepeyacin, pommittaen ja aiheuttaen tuhoa muissa kuten El Pradossa, ja pakottaa yli 20 000 EZLN:n intiaanikannattajaa pakenemaan vuorille. Armeija ei kykene paikallistamaan EZLN:n CCRI-CG:tä (zapatistiarmeijan ylin sotilaallinen johto) toteuttaakseen vangitsemismääräykset. Kuitenkin, useita kymmeniä ihmisiä Chiapasissa, Mexicon osavaltiossa, Veracruzissa ja Mexico Cityssä pidätetään, kidutetaan ja vangitaan tekaistuin terrorismi-syyttein väitetystä EZLN:n jäseninä olemisesta.

Maaliskuun 11. 1995: Nähtyään sotilasoperaation epäonnistumisen, Meksikon kongressi hyväksyy (ja presidentti allekirjoittaa) lain "vuoropuhelun, sovinnon ja oikeudenmukaisen rauhan puolesta Chiapasissa". Laki kannattaa rauhanneuvottelujen aloittamista uudelleen ja sotilasoperaatioiden pysäyttämistä EZLN:ää vastaan (kuten myös annettujen vangitsemismääräysten peruuttamista), niin kauan kun vuoropuhelu jatkuu. Lainsäädännöllinen komissio COCOPA hoitaa uuden vuoropuhelun helpottamisen ja sen pohjustamisen.

SAN ANDRESIN DIALOGI

Maaliskuun 17. 1995: EZLN hyväksyy lain "vuoropuhelusta, sovittelusta ja oikeudenmukaisesta rauhasta Chiapasissa".

Huhtikuun 9. 1995: EZLN:n CCRI-CG:n delegaatio kokoontuu liittohallituksen edustajien, Conain sekä Cocopan kanssa San Miguelin kylään sopiakseen tulevien rauhanneuvottelujen logistiikasta ja agendasta.

Huhtikuun 20. 1995: EZLN ja liittohallituksen edustajat tapaavat ensimmäistä kertaa San Andrés Sacamch'en de los Pobresissa (Larrainzarissa), tzotzilien zapatistiyhteisöstä San Cristóbalista pohjoiseen sijaitsevilla ylämailla, mistä tulee osapuolien pysyvä neuvottelupaikka.

Huhtikuun 21. 1995: Liittohallitus lykkää väliaikaisesti uusien rauhanneuvottelujen ensimmäistä tapaamista, oletettavasti monien tuhansien EZLN:n intiaanikannattajien läsnäolon vuoksi, jotka olivat tulleet San Andrésiin ottaakseen osaa siviilien turvaketjuun EZLN:n komentajien suojelemiseksi. Neuvottelut jatkuvat myöhemmin, kun CCRI-CG kiittää kannattajiaan ja pyytää heitä palaamaan yhteisöihinsä.

Toukokuun 10. 1995: EZLN kieltäytyy hallituksen esityksestä ratkaista konflikti eristämällä EZLN:n kapinallisjoukot muualle siirrettäviin "autonomisiin" alueisiin. Nämä nähtiin lupaavimmissa tulkinnoissa USA-tyylisiin intiaanireservaatteihin verrattavina, ja vähiten lupaavissa tulkinnoissa ne nähtiin keskitysleireinä.

Toukokuun 16. 1995: EZLN ja liittohallitus, tavatessaan toista kertaa San Andrésissa, sopivat minimaalisista suuntaviivoista menettelytavoille neuvottelujen jatkamisessa.

Kesäkuun 8. 1995: Hallitus edelleen kieltäytyy neuvottelemasta mistään kansallisella tasolla korostaen jatkuvasti, että EZLN:n olemassaolo, vaikutusvalta ja vaatimukset "rajoittuvat neljään Chiapasin kuntaan". Tähän turhautuneena EZLN päättää kutsua koolle massiivisen valtakunnallisen ja kansainvälisen Consultan ("kansanäänestyksen") antaakseen kaikkien meksikolaisten, ja jopa ulkomaalaisten, äänestää EZLN:n vaatimuksista, kuten myös kapinallisjärjestön itsensä tulevaisuudesta. Vuoropuhelu hallituksen kanssa näyttää samalla aikaa lamaantuvan.

Elokuun 27. 1995: Consulta Nacional e Internacional viedään läpi, ja siihen osallistuu yli 1.2 miljoonaa meksikolaista ja yli 100 000 ulkomaalaista. 97.5% meksikolaisista äänestäjistä ilmaisi allekirjoittavansa EZLN:n perusvaatimukset; 92.7% oli sitä mieltä että kaikkien maan demokraattisten voimien tulisi liittyä yhteen laajaksi sosiaaliseksi ja poliittiseksi oppositiorintamaksi taistellakseen noiden vaatimusten puolesta. 94.5% hyväksyi "perusteellisen poliittisen uudistuksen" demokratian takaamiseksi. 93.1% oli sitä mieltä että naisille tulisi taata tasavertainen edustus ja osakkuus kaikilla hallinnon tasoilla. 52.6% ehdotti että EZLN:n pitäisi muuntautua uudeksi ja itsenäiseksi poliittiseksi voimaksi (näistä 48.7% ehdotti että tämä pitäisi tehdä yhdistymisprosessin kautta jo olemassaolevien järjestöjen kanssa). Tämä oli todellakin suuri menestys EZLN:n pyrkimyksille dialogiin kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Syyskuun 10. 1995: EZLN julkistaa esityksensä dialogin säännöiksi ja työryhmien asettamiseksi käsittelemään kuutta pääteemaa dialogille. Nämä teemat ovat alkuperäiskansojen oikeudet ja kulttuuri, demokratia ja oikeudenmukaisuus, hyvinvointi ja kehitys, rauha Chiapasissa, naisten oikeudet Chiapasissa sekä vihollisuuksien lopettaminen.

Lokakuun 3. 1995: Neuvottelupöydän virkaanasettaminen San Andrésissa alkuperäisväestön oikeuksia ja kulttuuria koskien. EZLN ilmoittaa, San Andrésin neuvottelujen käytäntöjen käsittelyjärjestyksen mukaisesti (jotka sallivat määrittämättömän määrän "neuvonantajia" ja "vieraita" liittyvän kummallekin neuvottelupöydän puolelle), että se on kutsunut yli 100 intellektuellia, aktivistia ja eri yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja alkuperäiskansojen järjestöjen edustajaa ryhtymään "neuvonantajiksi" EZLN:lle neuvottelujen aikana, siten avaten neuvottelut koko Meksikon kansalaisyhteiskunnalle.

Lokakuun 18.-22. 1995: Neuvottelujen ensimmäinen vaihe pidetään EZLN:n ja liittohallituksen välillä alkuperäisväestön oikeuksia ja kulttuuria koskien. Työryhmät jaetaan seuraaviin: 1) Yhteisö ja autonomia: alkuperäiskansojen oikeudet; 2) Oikeudenmukaisuuden takeet alkuperäiskansoille; 3) Alkuperäiskansojen poliittinen osallistuminen ja edustus; 4) Intiaaninaisten tilanne, oikeudet ja kulttuuri; 5) Pääsy tiedotusvälineisiin; ja 6) Intiaanikulttuurin tukeminen ja kehittäminen.

Lokakuun 23. 1995: Meksikon oikeuskanslerin toimisto (PGR) ilmoittaa lokakuun 21:nä Mexico Cityssä tehdystä Fernando Yañez Muñozin pidätyksestä. Liittohallitus on syyttänyt Yañez Muñozia EZLN:n "Comandante Germaniksi". EZLN vuorostaan julistaa pidätyksen olevan vuoropuhelua koskevan lain suora rikkomus (kyseinen laki erityisesti kieltää EZLN:n jäsenyydestä syytettyjen pidättämisen, niin kauan kuin vuoropuhelu osapuolten välillä jatkuu). EZLN julistaa hälytystilan.

Lokakuun 27. 1995: Cocopan painostuksen alla, Yañez Muñoz vapautetaan ja syytteet häntä vastaan hylätään.

Lokakuun 28. 1995: EZLN lopettaa hälytystilan ja ilmoittaa osallistuvansa alkuperäiskansojen oikeuksia ja kulttuuria koskevien rauhanneuvottelujen tulevaan toiseen vaiheeseen San Andrésissa.

Marraskuun 13.-18. 1995: Alkuperäiskansojen oikeuksia ja kulttuuria koskevien neuvottelujen toinen vaihe pidetään San Andrésissa (samoilla työryhmän teemoilla kuin vaiheessa 1).

Joulukuu 1995: EZLN:n aloittaessa valmistelut uuden vuoden juhlaan zapatistikapinan toisen vuosipäivän kunniaksi, Meksikon armeija lisää voimakkaasti läsnäoloaan Chiapasissa intiaanialueiden sisällä sekä ympärillä. Jännitys on erityisen korkea neljän uuden "Aguascalienten" ympärillä, jotka rakennetaan La Realidadin, Oventikin, La Garruchan ja Morelian kyliin.

Joulukuun 31. 1995 - tammikuun 1. 1996: Huolimatta jatkuvista Meksikon armeijan uhkauksista uudesta sotilaallisesta hyökkäyksestä, zapatistit jatkavat uuden vuoden juhliensa kanssa, ja vihkivät käyttöön monien uusien Aguascalientejen amfiteatterit. EZLN julkaisee Lacandon-viidakon neljännen julistuksen, esittäen uuden zapatistiorganisaation, Zapatistien kansallisen vapautusrintaman (FZLN) perustamista, josta tulisi valtakunnallinen, väkivallaton ja riippumaton kansalaisten poliittinen voima jonka perusta olisi EZLN:ssä. Tämä toteuttaa EZLN:n lupauksen noudattaa viisi kuukautta sitten pidetyn Consultan tuloksia.

Tammikuun 3.-10. 1996: Valtakunnallinen alkuperäiskansojen foorumi pidetään San Cristóbal de Las Casasissa. EZLN:n ja sen neuvonantajien, kuten myös Cocopan ja Conain, koollekutsuman foorumin tarkoituksena on ottaa vastaan mielipiteitä ja ajatuksia alkuperäiskansojen edustajilta, ei vain Chiapasista, vaan kaikkialta ympäri Meksikoa. EZLN lupaa tuoda foorumin päätökset ja esitykset esille San Andrésin neuvotteluissa. Foorumiin osallistuu 24 EZLN:n komentajaa, kuten myös liki 500 edustajaa yli 30 intiaanijärjestöstä ympäri maata.

Helmikuun 16. 1996: EZLN:n intiaaniyhteisöjen kanssa käymän pitkällisen neuvottelun jälkeen, zapatistit ja liittohallitus allekirjoittavat ensimmäisen sarjan San Andrésissa aikaansaatuja sopimuksia: 40 sivua valtakunnallisia uudistuksia luvattavaksi alkuperäisväestön oikeuksia ja kulttuuria koskien. Mutta Comandante David varoittaa: "Tämä on vain pieni sopimus, paperilla. Meitä ei huijata luulemaan että olisimme allekirjoittaneet rauhansopimuksen." Tällä välin tehdään järjestelyjä San Andrésissa maaliskuun viidentenä alkavaa toista neuvottelukertaa varten demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta koskien.

Helmikuun 29. 1996: EZLN ehdottaa että Valtakunnallisen alkuperäiskansojen foorumin osanottajat järjestäytyisivät vakituiseksi Valtakunnalliseksi alkuperäiskansojen foorumiksi (myöhemmin Valtakunnallinen alkuperäiskansojen kongressi eli CNI).

Maaliskuun 4. 1996: EZLN ilmoittaa listan neuvonantajistaan neuvotteluihin demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta. Tähän listaan sisältyy yli 125 henkilöä ja järjestöä, Cuauhtémoc Cárdenasista PRI- ja PAN-puolueiden entisiin johtajiin; edustajia El Barzón-liikkeestä; Tepoztlánin kapinalliset; riippumattomien ammattiliittojen edustajia; journalisteja; kirjailijoita; intellektuelleja sekä kulttuurijärjestöjä. Zapatistit yrittävät käyttää demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta käytäviä keskusteluja laajentaakseen keskusteluja valtakunnallisista poliittisista uudistuksista sisällyttämällä niihin Meksikon kansalaisyhteiskunnan konkreettisen panoksen.

Maaliskuun 21. 1996: Neuvottelut demokratian ja oikeudenmukaisuuden teemoista alkavat San Andrés Sacamch'en de los Pobresissa. Dialogista tulee kuitenkin pian monologi, kun hallituksen edustajat kieltäytyvät keskustelemasta mistään EZLN:n esityksistä; itse asiassa, he harvoin sanovat sanaakaan. Lehdistölle he kuitenkin väittävät, että he ovat kiinnostuneita vain paikallisten "demokratia- ja oikeudenmukaisuuskysymysten" ratkaisemisesta, eivät valtakunnallisista uudistuksista. Neuvotteluja vahingoittaa vielä lisää kasvava repressio intiaani- ja campesinojärjestöjä kohtaan Chiapasissa – poliisin tekemät hyökkäykset joissa kymmeniä kuolee, haavoittuu ja vangitaan – aina kun neuvottelut näyttävät olevan etenemäisillään.

Huhtikuun 4.-8. 1996: Ensimmäinen mantereenlaajuinen tapaaminen inhimillisyyden puolesta uusliberalismia vastaan pidetään La Realidadin zapatisti aguascalienteissa.

Toukokuun 2. 1996: Tuomari toteaa Tuxtla Gutiérrezissä journalisti Javier Elorriaga ja tzeltal-campesino Sebastián Entzinin syyllisiksi "terrorismiin" EZLN:ään kuulumisen vuoksi, ja tuomitsee heidät 13 ja 6 vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Tämä aiheuttaa vakavan kriisin jo valmiiksi kireässä dialogissa, ja toukokuun 11:nä EZLN julistaa "punaisen hälytystilan" joukkojensa keskuudessa.

Kesäkuun 6. 1996: Valitustuomioistuin kumoaa Elorriagan ja Entzinin tuomiot ja vapauttaa heidät. Tähän EZLN vastaa lopettamalla hälytystilan.

Kesäkuun 28. 1996: Poliisin Aguas Blancasissa, Guerrerossa tekemän yli kymmenen campesinon teurastuksen ensimmäisenä vuosipäivänä, ennen tuntematon aseistautunut ryhmä nimeltä Kansan vallankumouksellinen armeija (EPR) tekee muistotapahtumissa dramaattisen ensiesiintymisen.

Kesäkuun 30. 1996: EZLN:n sponsoroima Valtiouudistuksen erikoisfoorumi alkaa San Cristóbal de las Casasissa. Foorumi järjestetään samaan tapaan kuin Valtakunnallinen alkuperäiskansojen foorumi tammikuussa, siten että se yrittää avata San Andrésin demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta käytäviä neuvotteluja muuten poissuljetuille kansalaisyhteiskunnan edustajille.

Heinäkuun 27. 1996: Ensimmäinen kansainvälinen tapaaminen inhimillisyyden puolesta ja uusliberalismia vastaan alkaa zapatistialueilla Oventicissa, Chiapasissa. Osallistujia lähes 5000 ihmistä 42 eri maasta. Seuraavan viikon aikana osallistujat pitävät kokouksia ja keskusteluja globaaliin uusliberalismin vastaiseen taisteluun liittyvistä poliittisista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista aiheista kaikissa viidessä aguascalientessa.

Elokuun 6. 1996: Demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta käytävien neuvottelujen lopullinen täysistunto alkaa San Andrésissa. Hallituksen edustajilta on vain minimaalinen osanotto.

Elokuun 12. 1996: Täysistunto demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta päättyy aikaansaamatta yksimielisyyttä osapuolten välille. Hallitus yrittää sulkea neuvottelut aiheesta, ja siirtyä uusiin neuvotteluihin muista aiheista. EZLN:n vastustaa tätä jyrkästi.

VUOROPUHELUN KATKEAMINEN

Elokuun 29. 1996: EZLN, siviilikannattajiensa kanssa käydyn neuvotteluprosessin jälkeen, katkaisee osallistumisensa San Andrésin rauhanneuvotteluihin. Syyskuun toisena julkaistaan kommunikea, jossa EZLN esittää viisi "vähimmäisehtoa" EZLN:n palaamiselle neuvottelupöytään: 1. Kaikkien zapatisteina pidettyjen vankien vapauttaminen kaikkialla maassa, ja Chiapasissa Cerro Huecon vankilassa pidettyjen EZLN:n siviilitukikohdan jäsenten vapauttaminen. 2. Hallitukselta päätösvaltainen ja neuvotteluhaluinen, zapatistidelegaatiota kunnioittava neuvotteluryhmä. 3. Toimeenpano- ja vahvistuskomission asettaminen, ja EZLN:n ja hallituksen välillä tähän mennessä allekirjoitettujen alkuperäisväestön oikeuksia ja kulttuuria koskevien sopimusten välitön toteuttaminen. 4. Vakavia ja konkreettisia ehdotuksia hallituksen taholta neuvotteluissa demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta, kuten myös sitoumus pyrkiä yksimielisyyteen tässä kysymyksessä. 5. Loppu armeijan ja poliisin intiaaniyhteisöjä kohtaan harjoittaman vainon ja ahdistelun ilmapiirille Chiapasissa, kuten myös guardias blancasin näkymättömyydelle (tai sellaisen lain voimaanpano, joka tunnustaa ne virallisesti ja antaa niille uniformut, jotta ne eivät toimisi rangaistuksetta).

Lokakuun 9. 1996: EZLN ilmoittaa että Comandante Ramona tulee toimimaan zapatistien edustajana valtakunnallisen alkuperäiskansojen kongressin (CNI) kokouksessa, Mexico Cityssä seuraavana päivänä.

Marraskuun 7. 1996: EZLN:n Cocopan ja Conain välisten kolmenkeskisten neuvottelujen jälkeen, Toimeenpano- ja vahvistuskomissio (Cosever) San Andrésin sopimuksia varten asetetaan lopulta virkaan San Cristóbal de las Casasissa, ja sekä EZLN, liittohallitus että kansalaisyhteiskunta ovat edustettuna.

Marraskuun 24.-29. 1996: Cocopa, Conai ja EZLN jatkavat tapaamista San Cristóbalissa työstääkseen aloitetta perustuslain uudistuksista San Andrésin alkuperäiskansojen oikeuksia ja kulttuuria koskevien sopimusten toteuttamiseksi. Cocopalle annetaan valtuudet sekä hallituksen että EZLN:n taholta laatia lopullinen esitys, johon kumpikin osapuoli voi antaa yksinkertaisen "kyllä" tai "ei" vastauksen – ilman ylimääräisiä huomautuksia tai korjauksia asiakirjaan.

Marraskuun 29. 1996: Cocopa esittää "lopullisen" esityksensä alkuperäiskansojen oikeuksia ja kulttuuria koskevista valtiosääntöuudistuksista EZLN:n delegaatiolle ja faksaa kopion sisäministerille, Emilio Chuayffetille. Viestittäen että Cocopan esitys sivuuttaa monet San Andrésin sopimusten kohdat, EZLN kuitenkin hyväksyy sen aloittaakseen sopimusten käyttöönoton ja päästäkseen lähemmäs rauhanneuvottelujen uudelleen aloittamista. Myös hallitus ilmoittaa hyväksyntänsä.

Joulukuun 5, 1996: Sisäministeriö muuttaa alkuperäistä päätöstään, ja tapaa Cocopan kanssa informoidakseen niitä ettei se enää kannata heidän esitystään. Tämä päätös päästää valloilleen kaikkein syvimmän kriisin tähänastisessa rauhanprosessissa ja saa monet kommentoimaan, että zapatistien alunperin antama varoitus rauhanprosessista saattaa käydä toteen: että liittohallitus on valmis allekirjoittamaan kaiken, ilman aikomustakaan toteuttaa mitään.

Joulukuun 7. 1996: Cocopa tapaa presidentti Zedillon pyytääkseen häntä puuttumaan asiaan ja hyväksymään asiakirjan ennen kuin koko rauhanprosessi kaatuu. Presidentti päättää toistaiseksi tilapäisesti kumota sisäministeriön lausunnot, ja kirjoittaa kirjeen EZLN:lle pyytäen 15 päivän jaksoa jonka aikana hän voisi "tutkia" Cocopan ehdotusta perustuslaista neuvonantajiensa kanssa, ja "selvittää kaikki epäilykset" mitä hänellä mahdollisesti asiasta on. EZLN:n delegaatio hyväksyy presidentin pyynnön lisäajasta, ja 15. joulukuuta poistuu San Cristóbalista palatakseen yhteisöihinsä viidakossa ja ylämailla.

Joulukuun 19. 1996: Cocopa saa presidentin "vastauksen" esitykseensä, ja välittää sen EZLN:lle. Vastaus on, todellisuudessa, täysin erilainen vastaehdotus (eikä yksinkertainen "kyllä" tai "ei, mistä oli aiemmin sovittu), joka ei ainoastaan hylkää Cocopan esitystä, vaan myös San Andrésin sopimukset kokonaisuudessaan.

Tammikuun 11. 1997: EZLN pitää tapaamisen Cocopan kanssa La Realidadissa ja hylkää hallituksen vastaehdotuksen jyrkästi. EZLN toistaa ettei se aio palata neuvottelupöytään ennen kuin San Andrésin sopimukset alkuperäisväestön oikeuksista ja kulttuurista toteutetaan. Marcos lisäksi vetoaa Cocopaan jotta se puolustaisi alkuperäistä esitystä, ja ilmoittaa että EZLN odottaa Cocopan julkista lausuntoa tilanteesta ennen kuin tekee mitään uusia päätöksiä.

Tammikuun 12. – maaliskuun 4. 1997: Armeijan ja poliisin läsnäolo ja repressio lisääntyy dramaattisesti Chiapasissa samalla kun maa odottaa Cocopan "julkista lausuntoa".

Heinäkuun 1. 1997: 9000 zapatistisiviiliä marssii San Cristóbal de las Casasin halki, vaatien hallitusta kunnioittamaan San Andrésin sopimuksia alkuperäisväestön oikeuksista ja kulttuurista, ja että se hyväksyisi Cocopan perustuslain muutosehdotuksen.

Maaliskuun 4. 1997: Yli 50 päivän lykkäämisen jälkeen, Cocopa lopulta julkistaa julkisen julistuksensa tilanteesta: sekavan ja ristiriitaisen asiakirjan joka käytännöllisesti katsoen viestittää Cocopan antautumista, samalla ilmaisten päätöksensä peruuttaa perustuslain muutosesityksensä lainsäädännöllisestä harkinnasta. Viisi päivää myöhemmin EZLN vastaa tähän kritisoimalla Cocopan päätöstä, ja väittämällä että se on saattanut itse asiassa viedä asioita paljon pahempaan suuntaan.

Maaliskuun 7. 1997: Turvallisuusjoukot karkottavat Chiapasissa väkivaltaisesti 65 Xi'Nich-intiaanijärjestöön kuuluvaa perhettä kodeistaan lähellä Palenqueta.

Maaliskuun 8. 1997: Poliisi kidnappaa väkivaltaisesti kaksi jesuiittapappia, joista toinen toimi EZLN:n neuvonantajana, ja kaksi Xi'Nichin johtajaa, joiden väitettiin olleen tekemisissä edellisen päivän tapahtumien kanssa, vaikka kukaan neljästä pidätetystä ei ollut edes alueella kun karkotukset tapahtuivat. Miehiä kidutetaan, pidetään eristyksissä 48 tuntia ja syytetään poliisien murhasta.

Maaliskuun 13. 1997: Kaksi jesuiittaa ja kaksi Xi'Nichin johtajaa vapautetaan ehdoitta syytteistä Tuxtla Gutiérrezissa, koska syyttäjällä ei ollut heitä vastaan näyttöä.

Maaliskuun 14. 1997: Turvallisuusjoukkojen, poliisin ja Meksikon armeijan jäsenet ottavat kaikki osaa hyökkäykseen zapatistisiviilejä vastaan San Pedro Nixtalucumin kunnassa Chiapasissa. Neljä aseetonta zapatistia tapetaan, 29 joutuu pahoinpidellyksi, pidätetyksi tai katoaa. Loput San Pedron zapatistisiviilit, yli 80 perhettä, karkotetaan kodeistaan.

Huhtikuun 27. 1997: Pedro Joaquín Coldwell, entinen turismisihteeri, Quintana Roon kuvernööri ja PRI:n pääsihteeri, nimetään hallituksen neuvotteluryhmän uudeksi johtajaksi Chiapasissa. Coldwell astuu Marco Antonio Bernalin tilalle, joka erosi tavoitellakseen kongressipaikkaa PRI:n ehdokkaana tulevissa heinäkuun vaaleissa.

Huhtikuu – heinäkuu 1997: Intiaanikylien militarisointi jatkuu ympäri Meksikon tasavaltaa. Kymmeniä intiaaneja, etupäässä zapatistisiviilejä tapetaan armeijan tai poliisin toimesta Chiapasin pohjoisosassa.

Heinäkuun 6. 1997: Vaalit pidetään ympäri Meksikoa. Sekä keskusta-oikeiston ja keskusta-vasemmiston oppositiopuolueiden voitto onnistuu viemään PRI:ltä absoluuttisen enemmistön ensimmäistä kertaa lähes 70 vuoteen. Keskusta-vasemmistolainen "Demokraattisen vallankumouksen puolue" (PRD) julistaa, että rauha Chiapasissa "tulee olemaan prioriteetti PRD:lle ja uudelle kongressille, ja että se pyrkii vahvistamaan San Andrésin sopimukset alkuperäiskansojen oikeuksista ja kulttuurista. Meksikon intiaanialueilla vaalit pidetään kasvavan jännityksen ja militarisaation ilmapiirissä. Chiapasissa "nukkuvien" äänestäjien osuus nousee joissakin kunnissa yli 80%:n.

Heinäkuun 9. 1997: Presidentti Ernesto Zedillo julistaa että oppositiopuolueiden voitto heinäkuun kuudennen päivän vaaleissa legitimoi PRI:n ja Meksikon poliittisen järjestelmän, ja että tämän tuloksena ulkoparlamentaarisille "radikalismeille ei ole enää sijaa".

Heinäkuun 16. 1997: Pedro Joaquín Coldwell, hallituksen pääneuvottelija EZLN:n kanssa, joka ei vieläkään ole ottanut yhteyttä zapatisteihin oltuaan jo kolme kuukautta pääneuvottelijan tehtävävissä, ilmoittaa lehdistölle että "EZLN:llä on nyt edellytykset sulauttaa itsensä institutionaaliseen elämään ja poliittiseen kilpailuun Meksikon demokratian uusien oikeudenmukaisten ja avointen sääntöjen puitteissa, kiitos heinäkuun kuudennen päivän vaaleille" – julkilausuma, joka oli tehty täydellisessä tietämättömyydessä EZLN:n kannasta ja päämääristä, ja EZLN:n ja hallituksen välisen dialogiprosessin katkeamisen syistä ylipäänsä.

Elokuun alku 1997: Cocopa päättää, ettei se yritä esittää aloitetta alkuperäiskansojen oikeuksia ja kulttuuria koskevista valtiosääntöuudistuksista ennen syyskuun ensimmäistä, jolloin uusi kongressi astuu virkaan.