Mitkä valkohaalarit?

Praha: lähtölaukaus Euroopan valkohaalareille
Valkohaalarit tulivat Suomessa laajempaan keskusteluun Prahan vuoden 2000 syyskuisen S26-toimintapäivän myötä. Uutiskuvissa näytettiin satoja valkoisiin haalareihin pukeutuneita ihmisiä, jotka muodostivat tiiviitä ihmisketjuja ja asettivat kehonsa peliin IMF:n kokouspaikkaan johtavalla, mellakkapoliisien ja panssarivaunujen täyttämällä sillalla.

Prahan mielenosoituksessa valkohaalarien tehtävänä oli johtaa mielenosoituksen keltainen blokki sillalle muiden ryhmien lähestyessä kongressikeskusta toisista ilmansuunnista. Samalla maailman finanssieliitin kokouspaikka eristäytyi saarekkeeksi, jota suojasivat enemmän robocopia kuin ihmistä muistuttavat poliisivoimat pamppuineen ja kaasuineen, tankkeineen ja vesitykkeineen. Kansalaisyhteiskunta oli suljettu ulkopuolelle. Sillalla oli valkohaalareita Italiasta, Suomesta, Espanjasta ja Kreikasta.

Kumimuurien ja suojusten turvin valkohaalarit toteuttivat avoimesti julkisessa tilassa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta. Valkohaalarit pitivät yllä saartoa ja pyrkivät lähemmäs kokouspaikkaa. Samalla suurin osa Prahan poliisivoimista pysyi sidottuna sillalle. Yksikään valkohaalari ei joutunut pidätetyksi eikä kukaan loukkaantunut toiminnan aikana.

Valkoiset haalarit ja kasvottomuus
Samalla tavalla kuin Subcomandante Marcosin kasvottomuus, valkoiset haalarit ovat näkymättömyyden ja tottelemattomuuden symboli. Symboli, joka on avoin jokaiselle, joka haluaa "kulkea ja kysyä", toimia julkisessa tilassa väkivallattomasti, kapinoida epäoikeudenmukaisuutta vastaan käyttämällä aseena kehoaan.

Valkohaalarit eivät ole ideologian tunnus. Valkohaalareiden keskeiset periaatteet kiteytyvät zapatismissa. Valkohaalarit ovat horisontaalinen liike, jossa kaikilla on mahdollisuus osallistua. Zapatisteja lainaten, valkohaalarien periaatteena on "kulkea ja kysyä" sekä "komentaa totellen ja totella komentaen". Valkohaalarit eivät tavoittele poliittista valtaa, vaan haluavat toimia yhteiskunnallisen muutoksen puolesta tässä ja nyt.

Ketä valkohaalarit ovat?
Valkohaalarit ovat ihmisiä, jotka haluavat tulla näkymättömistä näkyviksi. He ovat aktiivinen osa sitä kansalaisyhteiskuntaa, jota poliittinen järjestelmä on kaikin keinoin pyrkinyt passivoimaan. Valkoiset haalarit symboloivat myös yhteiskunnan muuttumista tehdastuotantokeskeisestä tieto- ja palveluyhteiskunnaksi. Siniset haalarit muuttuvat valkoisiksi. Tuottava toiminta ja vastarinta eivät enää rajoitu tehtaan seinien sisälle, vaan ulottuvat yhteiskunnalliseen kudokseen kokonaisuudessa. Valkohaalarit symboloivat siis uutta tuotannon subjektia, jonka tekemä työ on yhä vähemmän perinteistä "sinihaalarityötä" ja yhä enemmän aineetonta - elämää uusintavaa ja kommunikatiivista työtä, hoivatyötä ja älytyötä.

Valkohaalarit eivät ole dogmaattinen ryhmä, eivätkä suhtaudu dogmaattisesti poliittisen toiminnan muotoihin. Valkohaalarien joukossa on ihmisiä, jotka osallistuvat esimerkiksi kunnallisvaaleihin, kuten sellaisia, jotka eivät usko institutionaalisen toimintaan. Zapatismi on erilaisuudelle avoin tapa ajatella ja taistella.

Väkivallaton kansalaistottelemattomuus
Kansalaistottelemattomuudella voi olla hyvin monia muotoja. Eräs valkohaalarien keskeinen taktiikka on suojattu ja aktiivinen kansalaistottelemattomuus, jonka avulla pyritään etenemään symbolisesti sinne, mistä kansalaisyhteiskunta on suljettu ulos (kuten IMF:n vuosikokous tai EU:n huippukokous). Suomessa ensimmäinen tämäntyyppinen aktio toteutettiin Helsingissä vuonna 2000 joulukuun kuudentena, jolloin valkohaalarit pyrkivät viemään presidentinlinnaan niiden ihmisten viestin, jotka haluavat toisenlaisen Euroopan kuin se missä me nyt elämme.

Valkohaalarit ovat väkivallattomia, mikä ei kuitenkaan tarkoita gandhilaista pasifismia. Valkohaalarien kansalaistottelemattomuus on suojattua, kollektiivista ja järjestäytynyttä. Toiminnalla on mahdollista osoittaa, kuinka imperiaalinen väkivalta sijoittuu aina vallan ja moninaisuuden väliin. Valkohaalarit ovat käyttäneet aktioissa pelkästään suojautumiseen tarvittavia pehmusteita - niin kumimuureja ja kilpiä kuin henkilökohtaisia suojuksia kuten pelastusliivejä, kypäriä, jääkiekkovarusteita.

Valkohaalarien toimintamuoto on saanut suosiota usein siksi, että sitä pidetään hyvänä vaihtoehtona niin mellakoille, joissa kivet ja pullot lentävät poliisin niskaan, kuin myös perinteisille ja rituaalisen pasifistisille mielenosoitusmarsseille. Valkohaalarien mielestä suoran toiminnan on laajennettava konsensusta, otettava mukaan uusia ihmisiä. Suoran toiminnan ei pitäisi olla pienryhmien ja yksilöiden etujoukkotoimintaa.

Valkohaalaritoiminnassa hyvin keskeistä on myös sen biopoliittinen aspekti: keho on poliittisen taistelun subjekti ja objekti. Keho on ase. Valkohaalaritoiminnassa kiteytyy Michel Foucaultin analyysista ja feminismistä juontuva biopolitiikan konsepti.

Taistelu on globaali
Valkohaalareiden perustoteamus on se, että poliittista taistelua käydään nykyään ennen kaikkea globaalilla tasolla. Kansallisvaltion poliittinen tila alkaa olla mennyttä maailmaa ja pyrkimyksenä on toimia vähintäänkin Euroopan tasolla. Kuten valkohaalarien tiedotteissa on korostettu, ajatuksena ei ole olla Eurooppaa vastaan, vaan sen puolesta. Mutta ei EU:n puolesta, vaan universaalien kansalaisoikeuksien Euroopan ja avoimen kansalaisuuden Euroopan puolesta. Valkohaalareilla ei siten ole mitään tekemistä nationalististen EU:n vastustajien kanssa. Valkohaalareille todellinen federalismi ei merkitse EU:n rakentamista Imperiumin provinssina, vaan uusien vapauden ja osallistumisen tilojen rakentamista, suoraa demokratiaa ja laajempia oikeuksia paikallisille yhteisöille.