Kutsumme Imperiumin alamaisia nimellä moninaisuus. Me emme kutsu
moninaisuuden yksilöitä kansalaisiksi, koska kansallisvaltioiden merkityksen
alenemisen myötä kansalaisuudesta on tullut erittäin ristiriitainen
käsite. Yhteiskuntamme ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole
kansalaisuutta eikä sen tuomia oikeuksia, kuten siirtolaiset. Samalla yhä
useammin Imperiumi mielivaltaisesti päättää keskeyttää väliaikaisesti
valtioiden kansalaisoikeuksien ja perustuslakien voimassaoloa. Näin ollen
kansalaisuudesta tulee joustava käsite, josta viime kädessä poliisit
päättävät: piiritetyissä kouluissa, ulkomaalaisvirastojen jonoissa,
mielenosoituksissa, joita kohti ammutaan ja monissa muissa yhteyksissä.
Me emme myöskään kutsu moninaisuutta työväenluokaksi tai proletariaatiksi.
Marxilainen määritelmä pyrkii korostamaan moninaisuuden yhteisiä piirteitä
erilaisuuden kustannuksella. Siihen on sisäänrakennettu oletus yhteisestä
edusta ja vallankumouksesta, joka ratkaisee kaikkien ongelmat. Tulokset me
tunnemme hyvin. Maailma on myös viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut
niin paljon, että koko marxilainen rakennelma puolueineen,
ammattiyhdistyksineen, kansallisine työväenluokkineen ja tehdastyöläisineen
on saanut eräänlaisen Jurassic Parkin piirteet.
Me pidämme määritelmästä moninaisuus, koska se ontologisesti kieltäytyy
etujoukosta, edustuksellisuudesta ja perinteisestä politiikasta. Sen DNA:ssa
lukee: toimia ollakseen. Toiminta ja sen synnyttämä todellisuus on
moninaisuudelle ominainen piirre. Se kieltäytyy politiikasta juuri tämän
vuoksi: politiikka on pelkästään sovittelua, komentamista ja uhrauksia
yleisen edun nimissä (markkinoiden nimissä, työllisyyden nimissä,
vallankumouksen nimissä, sosialismin nimissä). Se tarjoaa politiikan tilalle
biopoliittista taistelua Imperiumia vastaan. Taistelua oman elämän ja sen
laadun puolesta tässä ja nyt. Ilman sovittelua.