Näin muistuttaa maailmantaloutta tutkivana ekonomistina ja sosiologina tunnettu Chicagon yliopiston professori Saskia Sassen. Guardian-päivälehdessä 12. syyskuuta julkaistussa artikkelissaan "A message from the global south" hän tarkastelee New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneita terrori-iskuja hyvin vakavana osoituksena siitä, että globaalin etelän ongelmat ovat tavoittamassa myös globaalia pohjoista.

"Eilinen hyökkäys tuo esiin sen tosiseikan, että emme voi piileksiä rauhan ja vaurautemme takana. Tämän asian todisteet ovat lisääntyneet mutta johtajamme eivät ole halunneet nähdä niitä. Sodan kauhut ja kuolemat kaukana globaalissa etelässä eivät ole painautuneet mieliimme. Mutta ohjuskilvet eivät voi suojata meitä. Voimakkaatkaan valtiot eivät voi täysin paeta tee-se-itse-terrorismia, naulapommeja, yksinkertaisia ydinaselaitteita tai kotitekoisia biologisia aseita.

Velkojen ja työttömyyden kasvu sekä perinteisten taloudellisten sektorien romahdus ovat vaikuttaneet siten, että rikkaisiin maihin suuntautuva laiton muuttoliike on kasvanut. Globaalin etelän taudit ja vitsaukset ovat nyt myös globaalissa pohjoisessa: tuberkuloosi on palannut Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan, aivotulehdusta levittävä Niilin moskiitto on saapunut ensimmäistä kertaa pohjoiseen. Kun hallitukset köyhtyvät, ne tulevat yhä riippuvaisemmiksi pohjoisessa asustavien siirtolaisten rahalähetyksistä, ja niinpä niillä on varsin vähän kiinnostusta maastamuuton ja salakuljetuksen hallinnoimiseen. Kilpailukykyisyyden paineet ajavat köyhien maiden hallitukset leikkaamaan terveys-, koulutus- ja sosiaalimenobudjettejaan, mikä entisestään viivästyttää kehitystä ja aiheuttaa maastamuuttoa."

"Kärsimme kielen kääntämisen ongelmasta"

Sassenin mukaan ongelmiin ei löydetä ratkaisuja, ennen kuin hyväksytään se, etteivät markkinat voi huolehtia kaikesta - tarvitaan poliittista hallintaa. Mutta vastaus ei ole paluu vanhaan, muurien taakse sulkeutuvien valtioiden järjestelmään - sen sijaan tarvitaan "aitoa monen tahon yhteistyötä ja kansainvälisyyttä; radikaaleja innovaatioita sekä uusia kansalaisyhteiskunnan ja ylikansallisten instituutioiden yhteistyön muotoja".

"Nälän ja köyhyyden väkivalta; hedelmällisten maiden tuhoutuminen; korkeamilitarisoituneiden maiden heikompiin valtioihin kohdistama sorto; vaino - kaikki nämä aiheuttavat monimutkaista, hidasta mutta vääjäämätöntä siirtymää kohti pohjoista. Pohjoinen luo suuren osan vahingoista ja pohjoisella on resurssit hyvittää osa niistä.

Osa haastetta on perustavanlaatuisesti tunnistaa väkivallan muotojen keskinäisriippuvuus, jota emme edes tarkastele riippuvaisuutena tai edes väkivallan muotoina. Kärsimme kielen kääntämisen ongelmasta. Köyhyyden ja kurjuuden kieli on epäselvä ja epämukava. Eilisten iskujen kieli on selvä."

Velkaloukku ja siirtolaisuus

Sassenin mukaan on huomioitava erityisesti kaksi keskeistä ongelmaa: velkaloukku ja siirtolaisuus.

"Velkaloukku on paljon merkittävämpi kuin monet pohjoisessa ymmärtävät. Keskitytään aina velan määrään, joka on pieni murto-osa globaaleista pääomamarkkinoista, jonka kokonaismäärän arvioidaan nyt olevan 83 biljoonaa dollaria. Mutta velkaloukku tulee lopulta saattamaan rikkaat valtiot vaikeuksiin ihmisten laittoman maahanmuuton sekä huumeiden ja aseiden salakuljetuksen lisääntymisen myötä, niiden tautien uuden esiinnousun myötä joiden luulimme jo olevan hallinnassamme sekä haavoittuvan ekosysteemimme etenevän tuhon myötä. Velkaloukku kietoo nyt monia maita ja se on saavuttanut myös keskitason maat.

Tällä hetkellä on 50 valtiota, jotka ovat äärimmäisen velkaantuneita ja kykenemättömiä korjaamaan tilannettaan. Enää ei ole kyse velan takaisinmaksusta, vaan perustavanlaatuisesta rakenteellisesta olosuhteesta. Mikä usein sivuutetaan tai mikä on jopa tuntematonta, on se että monet näistä veloista ovat paljon äärimmäisempiä kuin ne, joiden tasoa pidettiin hallitsemattomana Latinalaisen Amerikan kriisissä 1980-luvulla. Velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on erityisen korkea Afrikassa, jossa se on 123%, siinä missä Latinalaisen Amerikan vastaava luku on 42% ja Aasian 28%.

Kansainvälinen valuuttarahasto vaatii velkaisia valtioita maksamaan 20-25% vientituloistaan velkapalvelulle. Vertailukohtana mainittakoon, että vuonna 1953 liittoutuneet peruivat 80% Saksan sotavelasta ja vaativat vain 3-5% vientituloista velanmaksuun. Vastaavia ehtoja pyydettiin kommunismin jälkeen itäisen Keski-Euroopan mailta.

Mitä voidaan tehdä näiden maiden nostamiseksi loukusta? Köyhien maiden täytyy tuoda tavaroita, ja länsi hyväksyy maksun vain dollareina tai jonain muuna korkea-arvoisena valuuttana. Tämä tuottaa ansan joka uusintaa itseään loputtomasti. Yksi ratkaisuista loukun neutralisoimiseksi on sallia maiden maksaa omalla valuutallaan, mikä tekisi ne kykeneviksi tuomaan tarvittavia tuotteita kehittyäkseen sekä, mikä hyvin tärkeää, lopulta vahvistamaan omaa valuuttaansa.

Harvat köyhät valtiot kykenevät välttämään kaupan alijäämää - 93:stä matalan tai kohtuullisen palkkatason maasta vain 11:llä oli kaupan ylijäämä vuonna 2000. Nämä maat haluaisivat viedä enemmän, kuten osoittaa viimeaikainen Afrikan kauppavakuutusinstituution perustaminen, instituution joka tukee vientiä Afrikkaan, sieltä ulos sekä sen sisäisesti. Näin asiantuntevat ja hallitut pyrkimykset ovat lupaavia. Monet etelän maat ovat vahvasti riippuvaisia öljyn, ruuan ja valmistettujen tuotteiden tuonnista. Ne tarvitsevat lainoja, ja sitten kun niillä on velkaa, korkomaksut ja muut velkakustannukset kasvavat nopeasti ja niiden valuutat kärsivät todennäköisestä lisäinflaatiosta. Velan ottaminen ulkomaisella valuutalla on ansa.

Köyhien maiden valtionvelka, ja lisääntyvässä määrin myös keskitulotason maiden valtionvelka, tulee irrottaa globaaleilta pääomamarkkinoilta ja asettaa valtioiden välisen järjestelmän piiriin. J.M. Keynes ehdotti tätä 1940-luvulla, kun Kansainvälinen valtuuttarahasto perustettiin. Ja Kansainvälinen valuuttarahasto menikin tähän suuntaan suunnitelmineen tarjota varhaista, kriisiä edeltävää rahoitusta, rikkaiden maiden sijoittajien tilanteen edesauttamisen sijaan.

Toinen suuri ongelma on siirtolaisuus ja ihmisten salakuljetus. Velan kasvu ja siihen liittyvät taloudelliset ahdingot ovat tuottaneet aivan uusia maastamuuton kokonaisuuksia. Kun rikkaista talouksista tulee rikkaampia, niistä tulee yhä houkuttelevampia paikkoja olla ja niiden täytyy pystyttää muureja pitääkseen siirtolaiset ja pakolaiset poissa. Niinpä ne itseasiassa rohkaisevat ihmisten salakuljetusta."

Saskia Sassen torjuu ajatuksen siitä, ettei etelän velalla ja kasvavalla köyhyydellä ole mitään tekemistä New Yorkin ja Washingtonin väkivallan kanssa:

"Hyökkäykset ovat viimeisen keinon kieltä: sorretut ja vainotut ovat käyttäneet toistaiseksi monia kieliä tavoittaakseen meidät, mutta emme ole kyenneet kääntämään niiden merkitystä. Niinpä muutamat ovat ottaneet henkilökohtaisen vastuun puhuakseen kielellä joka ei vaadi tulkkausta."