Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana fundamentalismi, sen monissa eri muodoissa, on lisääntynyt merkittävästi kaikkialla maailmassa. Uskonnolliset ääriliikkeet, etninen puhtaus, avoin rasismi ja veren ja maan perinnön nimeen vannominen ovat laajentuneet yhteiskunnissamme. Fundamentalismi on ollut eräs tapa, jolla ihmiset, itäisestä Saksasta Afganistaniin, ovat vastanneet vallitsevan globalisaatiomallin aiheuttamiin mullistuksiin.

Uusliberalistiselle globalisaatiolle on ollut ominaista kulttuurien ja elämänmuotojen yhdenmukaistaminen. Yhdenmukaistumisen ilmiö sellaisenaan ei tietenkään ole negatiivinen asia. Negatiivista on ollut se, että sisäänpääsy globaalikulttuuriin ja -elämäntyyliin on ollut ensinnäkin ylhäältäpäin määrätty ja toiseksi rahan ja ostovoiman välittämä. Kehotus on kuulostanut tällaiselta: "on pakko kuluttaa ja elää tietyllä tavalla, muuta vaihtoehtoa ei ole; mutta jos sinulla ei ole rahaa, tämä elämisen malli ei kuulu sinulle".

Uusliberalismi on siis ideologisesti kaikille avoin, mutta samanaikaisesti se on käytännössä äärimmäisen poissulkeva. Tästä johtuen se aiheuttaa ihmisille, aineellisten ongelmien lisäksi, äärimmäistä tuskaa ja identiteetin menettämisen pelkoa tarjoamatta ihmisille, jotka eivät menesty aineellisesti, arvoja ja viiteryhmiä, joista löytää elämälleen sisältöä. Siitä johtuen se on aina viitannut juuri sellaisiin taantumuksellisiin moraalisiin arvoihin, joita se toisaalta tuhoaa.

Uusliberalismille on ominaista äärimmäinen epävarmuus tulevaisuudesta ja joustavuus nykyhetkessä. Ahdistus on tullut esille erityisesti niissä yhteiskunnallisissa ryhmissä, joihin epävarmistaminen on kohdistunut ja joille sisäänpääsy uusliberalistisen hyvinvoinnin piiriin on ollut vaikeaa ellei mahdotonta. Uusliberalismi on tuottanut henkisesti ja arvoiltaan äärimmäisen köyhän ja stressaantuneen maailman, jolle yhteenkuuluvuus on täysin vieras asia. Tämän kaiken seurauksena monet pyrkivät luomaan omaa identiteettiä turvautumalla näennäisiin "perimmäisiin arvoihin". Rotu, alkuperä, kansakunta, uskonto ja ideologia ovat olleet äärimmäisen tehokkaita välineitä tässä identiteetin tuottamisprosessissa. Nämä perimmäiset arvot on kuitenkin muutettu siten, että ne on tyhjennetty kaikesta positiivisuudesta (mikäli niillä on sellainen puoli ylipäätään ikinä ollut) ja perustettu negatiivisuuteen eli vieraan rakentamiseen vihollisena.

Fundamentalismeille on ominaista myös äärimmäisen yksinkertainen kommunikatiivinen maailma: tukka ajetaan pois, partaa kasvatetaan, puetaan ylle valkoinen lakana tai musta huppari. Fundamentalistinen reaktio on itsensä tuhoava, koska se vie fundamentalistisen subjektin sulkeutumaan pois maailmasta ja elämään äärimmäisen paranoidisessa tilassa, jossa voimattomuus ja pelko muuttuvan maailman edessä yhdistyy aggressiivisuuteen heikompia kohtaan, mikä on omiaan kääntymään itseä vastaan kun käsitetään, että uusliberalistinen globalisaation ja elämisen malli on vahvempi kuin oma alkuperän myytti.