Fordistinen tuotantomalli perustui suurtehtaaseen ja massatuotantoon. Nimi tulee Fordin autotehtaasta, jossa vuonna 1907 käynnistettiin T-mallin tuotanto, joka toteutettiin ns. liukuhihnalla. Tyypillinen fordistinen tehdas oli valtava rakennelma, jonka ympärille muodostui kaupunki. Tehtaassa toimivat tuhannet massatyöläiset, jotka tuottivat hyödykkeitä sarjatuotantona. Työ oli äärimmäisen yksioikoista samojen vaiheiden toistoa. Työ oli jaettu pieniin osiin ja sitä ohjattiin tayloristisin menetelmin. Joissakin tapauksissa liikesarjojen pituus oli 10 sekuntia. Työ ei vaatinut erityistä taitoa. Tuotanto oli järjestetty hyvin hierarkisella tavalla ja yksittäiset työläiset eivät hallinneet tuotantoprosessin kokonaisuutta. Työn organisointi kuului tekniselle henkilöstölle, joka yleensä toimi erillisissä tiloissa ja suoraan johdon alaisuudessa. Tehtaissa työläiset käyttivät mekaanisia laitteita ja koneita. Lopputuloksen kannalta fordistinen tehdas perustui suuriin tuotantosarjoihin standardisoiduista tuotteista. Asiakkaan valinnaksi jäi esim. auton väri, jos sitäkään.

Fordistinen tuotantomalli ajautui kriisiin 1960-luvun loppupuolelta alkaen. Kriisin pääasiallisina syinä oli joustamattomuus, vaikeudet kontrolloida työläisiä ja suuret rahan ja ajan investointitarpeet. Joustamattomuus oli ongelma sekä tuotteiden että työprosessien kohdalla. Tuotteet eivät olleet asiakaslähtöisiä ja pienikin tekninen ongelma yhdessä linjan kohdassa pysäytti koko tehtaan. Työläisten kontrolliin liittyvät ongelmat ilmenivät yleisesti 1970-luvun fordistisissa tehtaissa lakkoiluna, sabotaasina, poissaoloina, yleisenä tehottomuutena ja työn vieroksumisena. Syytkin olivat selvät: työ oli liian yksitoikkoista ja mielenkiinnotonta. Työhön vaadittu alhainen osaamistaso ei synnyttänyt ”ylpeyttä” ammattitaidosta. Lisäksi fordistisen tehtaan työläiset eivät kuuluneet perinteiseen työväestöön, vaan väestöryhmiin, jotka oli tuotannon laajentuessa sisällytetty tehtaaseen. Lopuksi fordistiselle tuotantomallille oli ominaista hitaus ja suuri pääomien tarve. Valtavien tehtaiden rakentaminen, tuhansien ihmisten tuotannon piiriin saattamiseen vaaditut infrastruktuurit, tuotannon suunnittelu jne. vaativat vuosien projekteja ja siksi tuotantosarjojen oli kestettävä kymmeniä vuosia. Tehdas ei kyennyt seuraamaan nopeutuvaa maailmaa, asiakaslähtöisyyttä, käyttöpääomien pienentämiseen liittyviä vaatimuksia ja markkinoiden ja maailmantalouden muutoksia.