Postfordismi on teollinen tuotantomalli, joka 1970-luvun loppupuolella tuli nimensä mukaisesti fordismin tilalle. Sille on ominaista asiakaslähtöisyys. Tuotteet siis räätälöidään asiakkaiden tarpeiden mukaan. Tämä tietysti vaatii tehtaalta suurta joustavuutta.

Postfordistisessa tehtaassa kiinnitetään myös suurta huomioita sidotun pääoman minimoinnille just-in-time tuotantofilosofian mukaisesti. Tuotantoa ei enää järjestetä linjamallin mukaisesti, vaan saaristoina. Työtä ei myöskään jaeta yksittäisten työläisten kesken, kuten fordismissa oli tapana, vaan tuotantotiimien kesken, jotka hoitavat valmistuksen alusta loppuun kantaen vastuun myös laadusta ja sen parantamisesta. Tiimityöskentelyyn osallistuu myös tekninen henkilökunta ja hierarkian sijasta korostetaan vuorovaikutuksen, vastuun ja luovuuden merkitystä. Työnjohtajan työnkuva katoaa asteittain. Työläiset käyttävät myös sellaisia koneita, jotka ovat älykkäitä. Postfordistiset tehtaat ovat yleensä pienempiä kuin fordistiset laitokset ja niissä korostuu kyky vastata nopeasti muutospaineisiin. Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, postfordistisissa tehtaissa automatisointi on pyritty minimoimaan. Ihmiset joustavat, koneet eivät. Tuotantolaitoksissa, fordismista poiketen, johto pyrkii ”ulkoistamaan” toiminnot, jotka eivät välittömästi liity yrityksen tuotantoon (siivous, vartiointi, koneiden huolto).