Eurooppalaisten valtioiden tarina on vain 400 vuotta pitkä. Joidenkin
kohdalla se on vielä lyhyempi. Joidenkin tutkijoiden mielestä modernin
valtion ”keksi” 1500-luvun loppupuolella ranskalainen Jean Bodin. Moderni
valtio seurasi suvereniteettimallia, jossa valta henkilöityi suvereeniin
(esim. kuninkaaseen), korvaamalla tämän abstraktilla juridisella subjektilla.
Moderni valtio oli määrättyyn ja rajattuun alueeseen sidottu abstrakti
subjekti, joka poikkesi muista abstrakteista subjekteista sillä, että sillä
oli oikeus käyttää väkivaltaa, jakaa oikeutta, kantaa veroja ja painaa rahaa.
Valtio syntyi kun rakennettiin byrokraattinen koneisto, joka kykeni hoitamaan
yllämainittuja tehtäviä, jotka vaativat mm. keskitettyä tilasto- ja väestötiedon
keräämistä ja käsittelyä. Vuosisatojen saatossa valtioiden toiminta laajeni
koskemaan sosiaalihuoltoa ja taloustoimintaa.
1970-luvulta alkaen valtioiden merkitystä on kyseenalaistettu ja niiden rooli
on pienentynyt kaikilla toimialoilla, myös sellaisilla, joilla sillä on
ollut yksinoikeus. Merkityksen pienentyminen on tapahtunut kahdella tavalla.
Toisaalta yksityistämisen kautta eli siirtämällä tehtäviä yksityisille
yrityksille ja yksityisille yhteisöille (ns. kansalaisjärjestöille) ja
toisaalta siirtämällä niitä täysin uusille ylikansallisille subjekteille.
Esim. väkivaltamonopoli on siirtynyt toisaalta yksityisille
vartiointiyrityksille ja toisaalta sotilasliitoille. Eräät
valtiot ovat jo luopumassa verojen keruusta. Taloustoiminnassa mukanaolo koetaan
pikemminkin kirouksena kuin hyveenä. Sosiaalihuolto siirtyy kansalaisjärjestöjen tai
yksityisten yritysten toiminnaksi.