Zapatismi

Zapatismilla tarkoitetaan meksikolaisen vapaustaistelijan Emiliano Zapatan mukaan nimettyä liikettä, joka nousi maailman tietoisuuteen uudenvuodenyönä 1994. Tuolloin astui voimaan Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta, joka oli zapatistien mukaan viimeinen pisara vuosisatoja jatkuneelle intiaanien marginalisoinnille ja sorrolle.

Zapatistien kansallinen vapautusarmeija (EZLN) valtasi kyseisenä yönä Chiapasin osavaltion pääkaupungin San Cristóbal de las Casasin kaupungintalon nostaakseen intiaanien äänen vihdoinkin kuuluviin. Siitä hetkestä lähtien zapatistiliike on jatkanut kamppailua ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksien ja kulttuurin perustuslaillisen tunnustamisen puolesta.

EZLN määrittelee itsensä ensisijaisesti alkuperäiskansan organisaatioksi, joka nousi aseisiin vaatiakseen demokratiaa, vapautta ja oikeudenmukaisuutta kaikille meksikolaisille. Mutta koska kaikkein sorretuimmat ihmisryhmät Meksikossa ovat alkuperäiskansat, EZLN nosti alkuperäiskansojen oikeuksien ja kulttuurin tunnustamisen keskeisimmäksi vaatimuksekseen. Omalla esimerkillään zapatismi on innoittanut uusliberalismin vastaisia yhteiskunnallisia liikkeitä ympäri maailmaa ja edesauttanut liikkeen globalisoitumista.

EZLN on järjestäytynyt armeijaksi ja täyttää kaikki armeijoita koskevat kansainväliset säädökset. Kun sota EZLN:n ja Meksikon liittohallituksen välillä alkoi, EZLN noudatti kansainvälisiä normeja: se julisti muodollisesti sodan, sillä on tunnistettavat uniformut, miehistöt ja sotilasarvot, se kunnioittaa siviiliväestöä ja neutraaleja toimielimiä.

Hallituksen myönnyttyä neuvotteluihin zapatistit vetäytyivät takaisin Lacandonin viidakkoon. Aseiden lisäksi zapatistien käytössä ovat olleet kommunikaatiovälineet, kuten internet, jonka kautta zapatistit ovat levittäneet tiedotteitaan viidakosta koko maailman luettavaksi. Tiedonvälityksessä keskeinen hahmo on ollut EZLN:n pääasiallisena puhemiehenä toiminut Subcomandante Marcos.

Zapatistiliikettä on EZLN:n nimestä huolimatta mahdoton redusoida perinteiseksi sissiliikkeeksi. He ovat alusta lähtien korostaneet etteivät he ole etujoukko, joka edustaisi Meksikon intiaanikansoja tai meksikolaista työväenluokkaa. Zapatistiarmeijan päätökset ja toimet ovat alisteisia zapatististen intiaaniyhteisöjen käskyille. Se ei nojaa vanhoihin ideologioihin - sen sijaan se on opettanut ihmisiä "kulkemaan ja kysymään" ja epäilemään totuuksia.

Zapatistien tavoitteena ei ole missään vaiheessa ollut klassinen vallankumous. Zapatistit ovat korostaneet ettei heille ole tärkeää se, kuka on hallituksessa, vaan että se "komentaa totellen" ja että ihmiset pakottavat hallitsijat toimimaan ihmisten intressien mukaisesti. Zapatistit ovat jatkuvasti korostaneet taistelevansa kadotakseen. Heille se merkitsee sitä, zapatistit voivat osallistua politiikkaan kuin kuka tahansa muu kansalainen, ja ettei siihen enää tarvittaisi balaclavoja ja aseita.

Huolimatta zapatistien usein "isänmaallisesta" retoriikasta, heidän poliittinen projektinsa ei ole Meksiko perinteisenä kansallisvaltiona, vaan moninaisena valtiona, joka ottaa huomioon moninaisuuden ja ymmärtää modernin päättymisen. Tavoitteena on radikaalidemokratia eli demokraattinen osallistuminen, joka ei ole suljettu pelkästään vaalikoppiin, vaan joka rakentaa jatkuvaa vuorovaikutusta kansalaisten kanssa. Joka "komentaa, mutta samalla tottelee".

Zapatismin symboliksi on alusta lähtien noussut musta balaclava, jollaisella zapatistiarmeijan sotilaat peittävät kasvonsa. Balaclavat symboloivat intiaanien näkymättömyyttä: ne osoittavat, ettei hallitus katso intiaaneja kun he näyttävät itsensä, ja nyt kun he kätkevät itsensä, heidät nähdään.

Meksikon liittohallituksen kanssa käydyt neuvottelut ovat tuottaneet zapatisteille pettymyksiä toisensa jälkeen. Meksikon hallitukset eivät ole pitäneet antamiaan lupauksia eivätkä noudattaneet allekirjoittamiaan sopimuksia. Tämän vuoksi EZLN on syyttänyt hallituksen mainostamaa rauhaa teeskentelyksi, ja korostanut halunneensa rauhaa jo seitsemän vuoden ajan, mutta ei mitä tahansa rauhaa, vaan oikeudenmukaista ja arvokasta rauhaa.