Vuosisatamme painajaisia Naton pommitukset Serbiassa ja etnisten sotien räjähtäminen Balkanilla herättävät henkiin vuosisatamme historian pahimmat painajaiset. Ahdistavia kysymyksiä kulkee lävitsemme keskusteluissamme ja ajatuksissamme. Se on merkki siitä, että näissä tapahtumissa on jotain syvällistä, joka koskettaa koko meidän yhteiskunnallista olemustamme, mielikuvitustamme, kieltämme ja kollektiivista tuntemistamme. Vuosisatamme loppu näyttää palavaan sen alkuun: nationalismeihin, sotaan ja peräti vasemmistolaiseen intervenktionismiin. Historian päättyminen toistaa loputtomiin, kuten traagisessa peilileikissä kauhistuttavimmat elementit, johon tämän vuosisatamme historia on rakentunut: nationalismit, fasismit, fanatismit, rasismit, etniset puhdistukset, keskitysleirit, lopulliset ratkaisut, joukkohaudat...ja silti puhumme Euroopasta vuonna 2000. Horisontilta katoavat kaikki yksinkertaisimmat periaatteet oikeudenmukaisuudesta, kunnioituksesta ja vapaudesta. Modernin kriisi ja sen perustat On pakko ja väistämätöntä ymmärtää ongelmien juuret. Olla radikaaleja, ei pelkästään poliittisessa toiminnassa, mutta myös teoriassa. Miksi silmiemme edessä on aina tämä ikuinen paluu samanlaiseen? Miksi olemme voimattomia? Miksi tämän uuden kynnyksellä, joka voisi ikuisesti jättää taakseen tämän vuosisatamme historian joudumme palaamaan aina alkuun ja uppoutumaan samaan suohon? Mikä on tämä menneisyyden jatkuvuus, joka ei koskaan mene ohi symboleineen, ideologioineen ja mielikuvineen? Mitä tarkoittaa perustaa uudelleen? Eikö se ole ajatus, johon perustuu jatkuva tapahtumien toistuminen, kaiken innovaation ja murtumien epäjatkuvuuksien negaatio? Kaikki haluavat perustaa uudelleen: suur-Serbian, suur-Albanian, fasismin, kommunismin... "Menneiden sukupolvien varjo painaa kuten painajainen elävien aivoissa" näin kirjoitti Marx, se olisi voinut olla ihan yhtä hyvin Shakespeare. Meillä ei ole vastauksia, on kaivettava totuus esille. Kriisi on juuri tässä. Meillä on mahdollisuus rakentaa uusi vapaampi ja oikeudenmukaisempi maailma tai sitten sortua barbarismiin. Joku ehkä sanoo: uudet etniset nationalismit ovat modernien globalisaatioprosessien tuotos. Tämä on totta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että modernilla historialla on pimeä puolensa. Se on ihmisten ja massojen psykologiassa ja mikään ylhäältä päin tuleva vallankumous, utopia tai uuden ihmisen abstrakti konsepti ei ole kyennyt sitä horjuttamaan. Eikö ole totta, että moderniteetti, sen universalistisilla periaatteilla, joita suuret vallankumoukset ovat julistaneet, on sortumassa sen omien perustuksiensa painon alle? Tulkintojen leikki Voisimme keskustella loputtomiin tämän sodan syistä, siitä tuhoavasta skenaariosta, johon se asettuu...tulkintoja, analyysejä, näkökulmia... Tuomme esille muutamia asioita: 1) ei ole mahdollista tulkita tapahtumia, joissa tuhansia naisia ja miehiä kärsii terrorista vanhoilla imperialistisen aggression parametreillä...Imperialismi oli eräs vaihe, jossa kapitalistinen kehitys ja komento perustuivat kansallisvaltioihin. Imperialismi ei olisi voinut kehittyä ilman kansallisvaltioita. Kansallisvaltio ja imperialismi ovat saman kolikon eri puolia. On ilmiselvä, että globalisaatioprosessien ja kansallisvaltioiden sortumisen seurauksena myös klassinen imperialismi ei ole enää olemassa eikä sillä voida enää selittää yhtään mitään. 2) Kyse ei myöskään ole sodasta, jossa suurvallat taistelevat tietystä maapallon osasta kuten aikaisemmin. Kahtiajakautuneisuutta ja etupiirejä ei ole enää olemassa. Mitä sitten? (muutamia tulkintamalleja) Imperialismista imperiumiin: paradigman muutos Jos maailma on yksi, jos globalisaation sisällä katoavat kansallisvaltioiden ja kahtiajakautuneisuuden rajat se tarkoittaa myös, että imperiumin ja sodan käsitteet muuttuvat. Ei ole enää olemassa vanhaa imperialismia. Nyt on olemassa yksi maailmanlaajuinen Imperiumi, joka pystyy levittämään oman sotilaallisen komentonsa kaikkialle (tietysti on olemassa monia poliittisia, taloudellisia jne keskuksia). Leikkimällä historian kanssa voisimme sanoa, että tilanne muistuttaa Rooman Imperiumia. Se mikä ennen vanhaa oli sota, joka käytiin ulkopuolisen vihollisen kanssa, omien rajojen ulkopuolella, voidakseen saavuttaa uusia markkinoita, alistaakseen uutta työvoimaa ja voidakseen harjoittaa poliittis-sotilaallis-finanssi komentoa, yhdistetyssä maailmassa näyttäytyy tai sen on näyttäydyttävä sisäisenä sotana, poliisioperaationa. Samanaikaisesti myös vihollisesta tulee sisäinen. Sisäinen vihollinen on kuten poliittinen teoria opettaa julkinen vihollinen, jota vastaan ei ole enää oikeuksellisia, kansainvälisiä tai kansallisia sääntöjä, koska juridiikan perustat ovat räjähtäneet. Julkinen vihollinen on absoluuttinen vihollinen. Ihmiskollektiivin ja -yhteisön, rauhan ja yhteiskunnallisen turvallisuuden vihollinen. Taistellakseen sitä vastaan, jokainen väline on legitiimi ja on legitiimiä toimia ikuisessa poikkeustilassa. Suvereeni on se, joka päättää poikkeustilasta, normien, sääntöjen ja oikeuden yli. Myös muodollisesti, paitsi sisällöllisesti, vetoomukset kansainvälisen oikeuden puolesta soivat tyhjinä, voimattomina ja merkityksettöminä lauseina. Yhteiskunnallinen sota ja absoluuttinen vihollisuus Seuraten ajatuksemme juoksua voimme sanoa, että sota ei ole enää politiikan jatkamista muilla keinoilla. Se ei ole myöskään sotaa kahden selkeän vihollisen välillä. Sota sisäistetään yhteiskunnallisiin suhteisiin, se saa molekylaarisen ja diffusoidun muodon, foucaultilaisen vallan mykrofysiikan mallin mukaisesti...siitä tulee absoluuttista vihollisuutta, vihaa kaikkea sitä vastaan, joka on erilaista tai ulkopuolista... Oma identiteetti ei ole enää voimaa ja vapaata kehitystä, eikä solidaarisuutta ja yhteistyötä, vaan se on olemassa pelkästään suhteessa viholliseen. Tämä olla totaalisesti ja absoluuttisesti vastaan on aikojemme arvotyhjiön merkki: tyhjiö, tuho ja kuolema. Kaikkien arvojen ja etiikan illanrusko, dekadenssia ja taantumuksellisuutta. Uusi projektualisuus puuttuu, halu muuttaa asiat, olemassa olevaa tilannetta uuden alun puolesta, paremman ja elämisen arvoisen tulevaisuuden puolesta. Yhteinen johtolanka yhdistää erilaisia ilmiöitä: jalkapallohuligaanit, natsiskinit, sekoilevat metropolitaniset huligaanit, fundamentalistit...heidän identiteetti on olemassa pelkästään vastaan, ei koskaan uuden vapaamman ja täyteläisemmän elämän puolesta. Ei ole epäilystäkään, että tähän yhteiskunnalliseen skenaarioon, joka on fyysisesti ja psyykkisesti tuhoava, voi sijoittaa uudet nationalismit, fasismit, heimolaisuudet (mielenkiintoinen on Elias Canettin kirja "Massat ja Valta" ja konsepti "mykkä antropologia"). Globaali ja paikallinen: historian oikosulut Uudet nationalismit ovat re-aktio modernille globalisaatioprosesseille, sekavuuteen, juurettomuuteen ja identiteetin menetykseen. Rodun, Maan ja Kuolleitten, Veren ja Isänmaan myytit palaavat. Sairaalloinen paikallisuus ja identifikaatio johtavat fyysiseen ja psyykkiseen sulkeutumiseen. Fundamentalismi, vieraan viha, etniset ja uskonnolliset sodat...valistunut rationaalisuus, sen universalistiset arvot, edistyksen ja tieteen myytit ovat uppoamassa... Nykypäivänä lepenismi (ranskalaisesta äärioikeisto poliitikosta Le Pen – käänt. huomautus), nationalismin ja paikallisuuden sekoitus, erilaisuuksien rasismi ja "mondialismin" vastustaminen ovat eurooppalaisen fasismin todellinen muoto. Eikä siinäkään ole mitään kummallista, että eurooppalainen äärioikeisto on serbien puolella. Samaa mieltä ovat myös perinteiset kommunistit, ne ”oikeat”, ne ”ainoat”. Jotkut mielenvikaiset ajattelevat peräti, että Serbia on sosialismin viimeinen linnake Euroopassa. Yhtymäkohta on olemassa: halu perustaa uudelleen jotain jota ei ole enää olemassa: suuren isänmaan mielikuvat, symbolit, kielet ja sosialismi. Kaikki nämä asiat sekoittuvat vuosisadan loppupuolella. Imperialia komentoa vastaan ei amerikkalaisia vastaan Näiden syiden vuoksi ei pidä pudota ansaan, joka on amerikkalaisuuden vastustaminen. Pinnallinen ja yleistävä kansallispopulismi. Äärioikeisto on amerikkalaista yhteiskuntaa vastaan, koska se on kansainvälistymistä ja globalisaatiota, ”juutalais-kapitalistisen salaliiton kotimaa”, paikka missä kaikki rodut sekoittuvat.... Me vastustamme imperiaalista komentoa, jota vastaan on taisteltava kaikilla käytettävissä olevilla välineillä ja tietysti taistelemme  uusliberaalia globalisaatiota vastaan, joka lisää ihmiskunnan enemmistön kärsimyksiä ja riistoa...mutta me emme taistele globalisaatiota vastaan sellaisenaan. Päinvastoin, koska olemme materialisteja, emmekä ideologian vankeja, meidän on aina ymmärrettävä mahdollisuus kääntää päälaelleen käynnissä olevat prosessit. Tosiasia on se, että ensimmäistä kertaa historiassa on mahdollista rakentaa ihmiskunnan yhteisö, universaalinen ja kosmopoliittinen kollektiivi, missä miehet ja naiset, kaikki rodut voivat asua yhdessä rauhassa ja hyvinvoinnissa. Uusi auringon valtakunta, uusi utopia silti niin konkreettinen ja lähellä sekä samanaikaisesti niin "vaikea tehtäväksi" kuten B.Brecht sanoi. Uuden yhteiskunnan alkiot tuhannen ristiriidan keskellä, syvien epäoikeudenmukaisuuksien ja epätasarvon keskellä ovat olemassa, juuri kuten Marx kirjoitti. Emmekö pysty näkemään uuden yhteiskunnan juuri amerikkalaisen yhteiskunnan laskoksissa? Marx asuu New Yorkissa. Valitsemmeko sen sijaan harmaan ja samankaltaistavan kasarmisosialismin, sotilasasut, köyhyyden ja kurjuuden tasa-arvon. Oikeutetun sodan käsitteen paluu Joku on osuvasti sanonut, että tämä on vuoden 1968 kasvattien sota. Vasemmistolaisten pasifistien ja väkivallattomien sota. Sen vasemmiston sota, joka on aina nostettu esille hyvän vastakohtana meihin, vallankumoukselliseen ja aseistettuun taisteluun. Clinton, Blair, Fischer, D’Alema ovat outoja historiallisia kohtaloita. Sosialidemokraattiset, punavihreät ja vasemmistolaiset hallitukset puhuvat oikeutetusta sodasta. Ne muuttavat, vääristävät ja kääntävät humanitaarisen väliintulon käsitteen. Tämä humanitaarinen väliintulo on kaikkea muuta kuin pommien käyttöä: se on vapaaehtoistyötä paikanpäällä, yhteistyötä, solidaarisuutta ja uusien yhteiskunnallisten suhteiden rakentamista. Oikeutetun sodan käsite on tässä kontekstissa hirvittävä ja sairas. Kissinger sentään ymmärsi realistisesti sotaa, sen käyttöä ja sen seurauksia. Nämä hallitsijat eivät ymmärrä. Nyt sota on universaalinen ja eettinen tehtävä, melkein metafyysinen arvo. Rangaistus, joka tulee taivaalta, absoluuttisen hyvän ja pahan taistelu...ei ole väliä sillä, mitä alhaalla mudassa tapahtuu...mutiloituneita ruumiita, joukkomurhattuja ihmisraukkoja...kaikki nimettöminä, ehkä jossakin kuvassa, salamanvalossa ja filminpätkässä... Katkenneita, hajotettuja elämiä. Eksistenssejä, johon on ikuisesti painettu terrorin merkit...saatanan äpärät ovatko nämä oikeutetut sodat? Riittääkö teidän puhdas väkivalta, joka putoaa taivaasta hajuttomana, verettömänä ja videopelinomaisena tyydyttämään teidän humanitaariset ja demokraattiset sielunne. Kaikki kuvittelevat, että heidän sotansa on se oikea sota: maailman herrat, serbit, suurserbit, UCK ja suuralbaanit loputtomassa kierteessä, traagisessa peilikuvassa, kuoleman ansassa, loputtomassa barbaarisessa prosessissa. Valheiden ja sekaannuksien keskellä muutama varmuus 1. Tämä sota ei pysäytä etnisiä puhdistuksia tai siviilien joukkomurhia. Se lisää verta verelle, tuhoa tuholle, kuolemaa kuolemalle. Kosovon ihmisten joukkomurhat ovat lisääntyneet, kuten kaikki osasivat ennakoida. 2. Milosevicin diktatuuri ei ole heikentynyt. Päinvastoin isäänmaallisuuden ympärille on muodostunut uusi konsensus, joka on eristänyt toisinajattelijoita. 3. Hyökkäys Serbiaan on kuin tulitikku ruutitynnyrissä. Etniset sodat nyt voivat todella levitä syövän tavoin kaikkialla. 4. Jos tavoite oli Kosovan autonomia, se on tämän jälkeen vielä vaikeampi, jos ei jopa mahdotonta saavuttaa. 5 Tämä sota osoittaa, että poliittista Eurooppaa ei ole olemassa. Se ei kykene päätöksentekoon maailmanlaajuisesti eikä edes omalla maaperällään. Ei ole sattuma, että sota on alkanut yhtä aikaa Euron aikakauden kanssa. Amerikkalaiset ovat kertoneet omasta teknologisesta ja sotilaallisesta paremmuudestaan, näyttäneet kuka komentaa. Kakista näkökulmista tämä on järjetön sota, erityisesti Euroopalle. Se saa juuri päinvastaisia asioita aikaiseksi kuin mitä se tavoittelee. Se pakottaa yhteisöjen Euroopan amerikkalaisten alaisuuteen ja aiheuttaa pahoja vahinkoja taloudellisella, vaihdon ja markkinoiden tasolla. Vetoomus vastarintaan Meille jää pelkästään yksi vastaus: me emme voi olla kenenkään puolella tai jonkin asian puolella tässä traagisessa kontekstissa. Vastustamme Naton pommituksia kaikilla voimillamme ja keinoillamme. Yhtä paljon olemme nationalismeja ja etnisia puhdistuksia vastaan. Tämä on se eettinen imperatiivi, joka pakotta meidät vielä kerran  toimimaan, haluamaan, taistelemaan ja unelmoimaan. Tiedämme, että olemme ehkä vähemmistö pasifistiliikkeen sisällä...mutta vahva ja määrätietoinen vähemmistö, joka sijoittautuu todellisen vastarinnan tielle sodan kauhuja ja kaikkia niitä ideologioita vastaan, jotka peittävät hirmuteot, nationalismit ja etniset sodat. Vastarinta tarkoittaa taistelua ja intohimoa. Muuta emme voi tehdä kun katsomme tuhoa ja kuolemaa, raamatuksellisia kansojen vaelluksia, ihmisten kasvoihin veistettyjä kärsimyksiä... Olemme mukana tässä pelissä loppuun asti pelkäämättä ja ilman kaksinaismoraalia... meillä on rohkeus riskeerata jotain omaa ihmisten kunnioituksen puolesta. Vastarinta ja taistelu ovat myös uuden maailman suunnittelua ja rakentamista. Ne ovat uuden yhteiskunnallisen utopian rakentamista. Haluamme vihdoinkin päästä ulos tästä vuosisadasta ja sen painajaisista. Radio Sherwoodin toverit