Osittain termi "exodus" viittaa raamatussa kuvattuun juutalaisten vaellukseen autiomaan halki faaraon armeijaa paeten. Tässä mielessä termiä käytetään usein kuvaamaan siirtolaisten maasta- ja maahanmuuttovirtoja ympäri maailmaa. Läpi modernin historian, työvoiman liikkuvuus on murentanut niitä disiplinaarisia ehtoja joihin työläiset pakotetaan, ja valta on käyttänyt tämän liikkuvuuden kontrolloimiseksi mitä äärimmäisintä väkivaltaa (esim. orjuus).

Exodus ei kuitenkaan tarkoita pelkästään siirtolaisuutta. Se voidaan käsittää "työstäkieltäytymisen" laajentumisena koskemaan kapitalistisia yhteiskunnallisia suhteita kokonaisuudessaan; yleisenä kieltäytymisen tai karkuruuden strategiana. Exodus on siis sitä, ettei yhteiskunnallisen komennon rakenteita vastaan taistella suoran vastarinnan kautta, vaan poistumisen keinoin.

Tässä mielessä exodus voidaan nähdä vaihtoehtona politiikan dialektisille muodoille, joissa aivan liian usein kaksi antagonistista voimaa lukittuu vastakkainasetteluun ja lopulta päätyy muistuttamaan toinen toistaan peilikuvan tavoin. Dialektinen politiikka rakentaa negaatioita, exodus sen sijaan toimii "evakuoinnin" kautta. Kyseessä ei ole antagonististen voimien yhteentörmäys vaan komennon hävittäminen sitä kannattelevien voimien massapoistumisen kautta. Vaikuttavin esimerkki exoduksen voimasta lienee Berliinin muurin kaatuminen ja koko neuvostoblokin romahdus. Imperiaalisen vallan kontekstissa exoduksesta on tullut yhä keskeisempi luokkataistelun muoto.

On kuitenkin tärkeää, että poistumisen politiikka samanaikaisesti konstituoi uutta tasavaltaa. Exodus on siis "rakentavaa poistumista" - vallitsevasta yhteiskuntajärjestyksestä kieltäytymistä JA vaihtoehdon rakentamista.

Kts. myös työstäkieltäytyminen