Rasismi on yleensä määritelty teoriaksi, jonka mukaan "rotu" määrää ihmisiä erottavia tunnusmerkkejä ja kykyjä - ja tähän perustuvaksi erotteluksi, poissulkemiseksi tai alistamiseksi. Monien mielestä rasismi on maailmassamme vähentynyt. On totta, että rasismin muodot ja strategiat ovat muuttuneet ja siitä on tullut vaikeammin tunnistettavaa, mutta rasismi ei suinkaan ole kadonnut. Kyseiset muutokset liittyvät maailmassamme toteutuvaan siirtymiseen modernista suvereniteetista imperiaaliseen suvereniteettiin. Tosiasiallisesti rasismi ei ole tämän prosessin myötä vähentynyt vaan kehittynyt, sekä laajentunut että tehostunut.

Modernille rasismille olivat ominaisia kaavamaiset poissulkemiset. Se käytti perustanaan biologisia eroja. Moderni antirasismi puolestaan tyrmäsi biologiset perustelut argumentoimalla, että erot ovat sosiaalisista ja kulttuurisista olosuhteista johtuvia. Nykyinen postmodernin rasismin teoria on hylännyt biologiset erot ja on korvannut ne sosiologisilla ja kulttuurisilla eroilla. Näin ollen se näyttää itseasiassa ei-rasistiselta.

Ranskalaisfilosofi Étienne Balibar kutsuu postmodernia rasismia "differentialistiseksi rasismiksi", rasismiksi ilman rotua, tai tarkemmin sanoen, rasismiksi joka ei nojaa rodun biologiseen konseptiin. Vaikka biologia onkin rasismin perustana hylätty, sen tilalle on tullut kulttuuri. Imperiaalisen teorian mukaan kulttuurien ja perinteiden joustavuus ja yhteensopivuus on hyvin rajallista, niiden sekoittuminen on turhaa ja jopa vaarallista. Serbit ja kroaatit, hutut ja tutsit, afroamerikkalaiset ja amerikankorealaiset on siis pidettävä erillään.

Differentialistisen teorian mukaan kaikki kulttuuriset identiteetit ovat periaatteessa samanarvoisia. Kyseessä on pluralismi, joka hyväksyy ihmisten erot kunhan vain suostumme käyttäytymään kyseisten identiteettierojen (eli "rotumme") mukaisesti. Tämä muutos rasismin teoriassa osoittaa, kuinka imperiaalinen teoria voi omaksua perinteisesti antirasistisina pidettyjä positioita ja tästä huolimatta säilyttää vahvan sosiaalisen erottelun periaatteen.

Lisäksi on todettava, että imperiaalisen rasismin teoria on erottelun teoria, ei hierarkian teoria. Modernin rasismin teorian mukaan rotujen välinen hierarkia tekee erottelun tarpeelliseksi. Imperiaalinen teoria puolestaan ei sano mitään eri "rotujen" tai etnisten ryhmien periaatteellisesta paremmuudesta tai huonommuudesta. Paremmuus ja huonommuus tulee esiin vain sen käytännössä. "Rotujen" hierarkiaa ei siis katsota sosiaalisten olosuhteiden syyksi vaan niiden seuraukseksi.

Differentialistinen rasismi merkitsee myös sitä, että nykyään rodullinen poissulkeminen syntyy ennen kaikkea differentiaalisen sisällyttämisen tuloksena.

(kts. myös Siirtolaisuus, differentialismi ja kansalaisuuden joustavuus)