Italian, Kreikan, Espanjan ja Suomen valkohaalareiden yhteinen tiedote Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin johtajien ilmoitus Prahan huippukokouksen keskeyttämisestä oli asia, josta me kaikki unelmoimme. Taas kerran, kuten Seattlessa, Davosissa, Washingtonissa ja Melbournessa, kehojen, halujen, toimintamallien ja kommunikaation globaalimobilisaatio on eristänyt maailmanherrat panssaroituun linnakkeeseen. Panssarivaunut, joita käytettiin Prahassa vuonna 1968 murtamaan kokonaisen kansan unelmat vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta, käytettiin turhaan protestiamme vastaan. Globalisoituneen poliisin idän ja lännen identtiset robocopit vartioivat mellakkavarusteissa huippukokousta kuten koiralauma vartioi isäntäänsä. Todellinen yhteiskunta oli kokouspaikan ulkopuolella. Kaduilla seisomassa poliisijoukkojen edessä. Valtaamassa julkisesti aamupäivän tuntien aikana yhden McDonaldsin ja puhumassa avoimesti siitä kaikille. Piirittämässä Oopperataloa estäen limusiinien kyydittämien murhaajien loistoillallisen. Maailma oli kokouspaikan ulkopuolella puhumassa, huutamassa, tanssimassa, rakentamassa suojavarusteita kehoille tai heittämässä kiven panssarivaunuja vastaan. Maailma, joka oli kokouspaikan ulkopuolella puhui ja toimi sadoilla eri tavoilla, mutta tunsi yhden vihollisen. Prahan tuhannet mielenosoittajat, Chiapasin zapatistit, Karnatakan intialaiset maanviljelijät, korealaiset ja uusseelantilaiset tehdastyöläiset, brasilialaiset maattomat naiset ja miehet, argentiinalaiset tai perulaiset opiskelijat, Euroopan työttömät ja syrjäytetyt, ja orjien moninaisuus, jota Imperiumi kasvattaa päivästä toiseen on jälleen voittanut. Voittajat ovat ne kolme miljardia ihmistä, joiden on pakko tulla toimeen kahdella dollarilla päivässä. Voittajat ovat ne sadat planeetamme elävät oliot, joiden on yritettävä säilyä hengissä "edistyksestä" huolimatta. Prahan päivät ovat olleet unohtamattomia ja poikkeuksellisia meille kaikille. Ne antavat syytä iloita ja miettiä. Ilo tulee siitä tosiasiasta, että kapinoida ei ole pelkästään oikein, vaan se on myös mahdollista. Tietenkään Prahan 10.000 ihmistä eivät ole Seattlen 100.000, mutta heidän arvonsa on sama: Euroopassa Praha on ollut Seattle. Globaalin liikkeen on Prahan jälkeen opittava tuntemaan ja rakastamaan itseään niiden asioiden vuoksi, mitä se alkaa muodostamaan, silloinkin, kun sen toimintamuodot näyttävät olevan keskenään sovittamattomia. Liikkeen on käynnistettävä keskustelu toiminnan keskuksessa ja laajennettava se imperiumin laidoille voidakseen samalla laajentaa omia rajoja ja kapinaa. Tuli, jonka zapatistit sytyttivät vuonna 1994 on Seattlen kautta kulkenut meihin asti ja palaa nyt tavalla, jota kukaan ei osannut edes kuvitella. Italialaiset, espanjalaiset, kreikkalaiset ja suomalaiset valkohaalarit, jotka yhdessä "keltaisen blokin" tuhansien ihmisten kanssa huolehtivat IMF:n huippukokouksen pääsisäänkäynnistä ovat tulleet Prahassa eurooppalaiseksi poliittiseksi todellisuudeksi. Monimuotoinen todellisuus, joka aloittaa oman kielen ja suoran toiminnan kulttuurin määrittämisen redusoimatta sitä ennalta määrättyihin kaavoihin. Se on jotain täysin uutta ja perustavaa, joka konstituoi uutta tapaa tuottaa konflikteja, ajatella "vallankumousta" ja ehdottaa radikaalin muutoksen hypoteesejä kokonaisille moninaisuuksille. Tiistaipäivä alkoi aktiolla, joka on käynnistänyt laajan keskustelun: Mc Donaldsin valtaaminen. Julkinen ja itsepuolustettu valtaus, joka toteutettiin avoimena eikä salaisena suoran toiminnan aktiona. Se oli jatkoa sille mitä Ranskassa ovat tehneet Bove ja hänen maanviljelijätoverinsa. Prahassa toteutettu valtaus oli aktio, joka laajensi konsensusta ja pakotti monia sanomaan "se oli oikein tehty". Olimme huomioneet riskit, jotka sisältyivät siihen, että syyllistyimme "rikokseen", puolustimme kaikkia osallistujia ja sivustaseuraajia. Kansalaistottelemattomuuden ja suoran toiminnan kautta määrittelimme laillisuuden uudet rajat. Kun Ranskassa Bove vietiin oikeuteen häntä oli tukemassa 50.000 ihmistä. Hän oli kyennyt tuhatkertaistamaan ihmisten määrän, jotka eivät pelkästään olleet samaa mieltä hänen kanssa, mutta olivat myös valmiita laittamaan omat kehonsa peliin. Prahassa halusimme aloittaa juuri tästä: laajentaa kansalaistottelemattomuuden käsitettä massatasolle, eikä kutistaa sitä pienten ryhmien tekoihin. Uskomme, että saimme rakennettua uutta konstitutiivista laillisuutta, uutta legitimaation tilaa. Päämäärämme on saavutettu, koska monet, jotka ajattelevat ja toimivat eri tavalla kuin me, pitävät nyt oikeutettuna vallata väkivallattomasti ja omaisuutta tuhoamatta monikansallisten yritysten ja globalisaation symbolin myyntipisteitä. Kansalaistottelemattomuus ei ole meille yksinkertainen asia: sen on aina ratkaistava käytännön tasolla yhteentörmäyksen vaaran, moninaisuuden voimankäytön ongelman ja yhteiskunnallisen toiminnan päämäärät. Sen on yhdistettävä suoran toiminnan tehokkaimmat muodot kykyyn sisällyttää ihmisiä toimintaan ja laajentaa kannatuspohjaa. Sen pitää olla rajaamatta toimintaa vain muutamille. Sen on tuotettava konkreettisia tuloksia olematta "teatteria" tai eristäytynyt ja ilman tulevaisuutta oleva teko. Kansalaistottelemattomuuden on muutettava laittomuus laillisuudeksi, vähennettävä vihollisen konsensusta ja lisättävä omaa konsensusta. Samanaikaisesti tilanteiden on oltava mahdollisimman hyvin organisoituja eikä jätetty muutamien yksilöiden intohimoille. Kansalaistottelemattomuuden on kerättävä yhteen yhteiskunnallisia verkostoja, jotka eivät sanoudu irti siitä, mitä ollaan tekemässä, mutta hyväksyvät, tukevat, puolustavat ja ottavat vastuun. Erilaisilla tavoilla tietysti, mutta kuitenkin perääntymättä ensimmäisten vaikeuksien edessä. Toinen Prahan päivän keskeinen tapahtuma oli kongressikeskukseen vievän pääsillan monta tuntia kestänyt piiritys. Yhdeksän kertaa neljän tunnin aikana "kovien rivistöjen" naiset ja miehet tuhansien muiden tukemina yrittivät murtaa robocopien ja armeijan panssarivaunujen linjoja laittamalla peliin omat kehot. Valkohaalareilla oli suojavarusteita ja he olivat valmiina kaikkeen siihen mitä tapahtui. Silti kun suuntasimme siltaa kohti kukaan meistä ei tietänyt, mikä meitä siellä odotti. Tiesimme, että olimme haastamassa jotakin suurta, vahvaa ja vaarallista. Kansalaistottelemattomuus ei tarkoita meille pelkästään saada turpiin satuttamatta itseään. Se on myös yritys saavuttaa päämäärämme välineillä, jotka tilanteesta riippuen ovat tarpeellisia kokonaisuudet huomioonottaen. Jos meillä olisi ollut tehokkaampia välineitä, kuten verkkoja ja köysiä, olisimme käyttäneet myös niitä. Kumimuuri, muurinmurtaja, kypärä, suojaliivit tai kaasunaamari eivät ole sitä mitä ne ovat, vaan ne kertovat välittömästi jotakin meistä, siitä mitä ME olemme ja mitä poliittinen toimintamme on tietyllä hetkellä. Se, että kykenimme pitämään sillan useita tunteja, huolimatta siitä, että vihollinen kymmeniä kertoja käski meitä poistumaan ja siitä huolimatta että pampuniskut ja kaasut suojauksista huolimatta sattuvat, on ollut vaikea ja uskomattoman hieno teko. Kaikkien kommenttien mukaan "keltainen ryhmä" sitoi itseensä suurimman osan Prahan robocopeista helpottamalla näin "vaaleanpunaisten" ja "sinisten" tehtävää. Ensimmäistä kertaa sillalla toimivat yhdessä valkohaalareita, jotka puhuivat kreikkaa, italiaa, suomea ja espanjaa. Me emme ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanoutuvat irti "sinisen ryhmän" toiminnasta. Erilaisten välineiden käyttö on osa erilaisia poliittisia valintoja. Meille tämä on ollut kokonaisuudessaan suuri päivä. On olemassa erilaisia ajatuksia, toimintamuotoja ja perspektiivejä. Sitä mitä ME olemme tehneet Prahassa olemme valmiita tekemään myös omilla alueillamme, muista me emme tiedä. "Olla yhteiskunta" meille tarkoittaa rakentaa ja tuhota. Tuhota, siis olla tottelemattomia, sabotoida avoimesti, pysäyttää imperiumin toimintaa, olla kapinallisia orjia eikä kapinallisia, jotka ovat tiettyjen kaavojen orjia. Rakentaa tarkoittaa meille unelmaa maailmasta, jossa kaikki maailman erilaisuudet pystyvät elämään yhdessä, jossa sisällyttäminen ja oikeudenmukaisuus ovat vastalääke syrjäyttämiselle ja laajentuvalle barbarismille. Nyt tiedämme, että pystymme tuhoamaan ja rakentamaan jos meitä on satoja, tuhansia tai miljoonia. Emme sanoudu irti muiden toiminnasta, koska emme ymmärrä minkälaista maailmaa tai yhteiskuntaa voisi ajatella rakentavansa sellainen ihminen, joka ei kykene elämään yhdessä edes oman liikkeen sisällä olevien kanssa. Ne jotka ovat toimineet ajattelematta yhteiskuntaa ja moninaisuuksia, suosimalla pelkästään omaa pientä uhoavaa sidosryhmää, ovat Prahassa kieltämättä osoittaneet kunnioitettavaa ristiriidattomuutta oman toimintansa ja teoriansa välillä. Onneksi me emme ole heitä nähneet "keltaisessa ryhmässä" ja toivomme, että myös tulevaisuudessa he pysyisivät kaukana meistä. Prahan päivät jäävät varmasti historiaan, mutta se mitä meitä kaikesta eniten kiinnostaa, on niiden merkitys tulevaisuudelle. KIPINÄ LOKAKUU/2000 INDEX [Voittoja ja vaikeuksia] · [Mitä Prahassa tapahtui] · [Praha-Belgrad-Palestiina] · [Lainauksia] · [Valkohaalarien tiedote] · [Muutoksen kevät] · [Keikka-arvioita] · [Resepti] Takaisin etusivulle