Praha - Belgrad - Palestiina Kipinä-verkkolehden tämän erikoisnumeron aiheena ovat Prahan tapahtumat. Samalla kun olemme keräämässä materiaaleja, kirjoittamassa viimeisimpiä juttuja ja laittamassa tätä numeroa verkkoon CNN, BBC ja monet muut TV-kanavat tuovat silmiemme eteen kuvia Palestiinasta ja Belgradista. Kuvia, jotka tuovat meille mieleen kaiken sen, mitä olemme itse nähneet ja kokeneet Prahassa. Näemme aseettomia kehoja seisomassa vallan edessä. Kärsiviä tai riemuitsevia kehoja. Itkeviä ja nauravia. Voittoisia tai voitettuja. Praha: sosialismia vastaan ja kapitalismia vastaan Vuonna 1968 neuvostopanssarit tuhosivat Prahan kevään. Se ei ollut merkki kapinallisten tappiosta, vaan merkki siitä, että sosialismin tuho oli väistämätön ja toivottava. Kapinan tuli eli pinnan alla 20 vuotta kunnes se pyyhkäisi pois yhden historian pahimmista diktatuureista: sosialismin. Diktatuurin, joka kielsi ihmisten vapaan liikkumisen, yrittämisen ja pakotti heitä mukautumaan työn kuriin. Itä-Euroopan diktatuurien sortuminen avasi tien kapitalistiselle järjestelmälle. Prahassa vuonna 2000 IMF halusi kertoa juuri tästä: kapitalistiselle kurille alistetuista uusista alueista, etelässä ja idässä, joita on edelleen rakennesopeutettava. Kapitalismin sisältö ei paljon poikkea sosialismista. Liikkumisen vapaus on varattu vain harvoille ihmisille (rikkaille) ja se on mahdottomuus monille (esim. Tsekin romaneille). Yrittäminen toteutuu pelkästään suuryritysten ehdoilla ja miljardit ihmiset ovat pakotettuja elämään kahdella dollarilla päivässä. Kapitalistinen järjestelmä on laajentunut itään, ja globaalit taistelut liikkuvat samaan suuntaan. Prahan tapahtumat ovat osoitus kyvystämme haltuunottaa nykymaailman keskeisimpiä tekijöitä: globalisaatiota, kommunikaatiota ja uusia teknologioita. Kapitalismi tulee aina kohtaamaan kehittyessään sen elävän ristiriidan, mitä me edustamme, kaikkialla minne se kulkee. Sen sisällä kehittyvät tulevan maailman siemenet, jotka eivät ole kurjistumisen tulosta, vaan ne ovat subjektiivisuus, halu ja unelma, jotka asettuvat korkeimman kollektiivisen rikkauden tasolle. Jos IMF uskoo, että globalisaatio, tietoyhteiskunta, kansallisvaltioiden ylittyminen ja avoin kommunikaatio ovat maailman tulevaisuus, voimme sanoa olevamme täysin samaa mieltä. Pienellä erolla. Me olemme ne, jotka kääntävät globalisaatio-sanan edessä olevan miinusmerkin plussaksi. Harvojen rikkaus monien rikkaudeksi. Monien köyhyys ei kenenkään köyhyydeksi. Belgrad: vihollisemme viholliset eivät ole meidän ystäviä Maailmalla elää harhaluulo, että globalisaatiota pitäisi vastustaa. Me emme vastusta globalisaatiota, vaan taistelemme toisenlaisen globalisaation puolesta. Miljoonien pienten yritysten tai vapaasti työmarkkinoille hakeutuvien ihmisten globalisaation puolesta. Non-profit ja yhteiskunnallisesti hyödyllisten yritysten globalisaation puolesta. Globalisaation vastustaminen tarkoittaa yleensä "veren ja maan" perinnön tai "suomalaisen (tai saksalaisen tai japanilaisen jne.) työn" nostamista vaihtoehdoksi ihmisten hybridisoinnille, universaaleille oikeuksille ja maailmalle, jossa ihmisten välinen kanssakäyminen on globaalia. Milosevic ja etniset puhdistukset, Haider ja muurit vieraiden ihmisten edessä, SAK ja etnisesti puhtaat työmarkkinat ja kaikki muutkin eri värien nationalistit ja sosialistit unelmoivat paluusta menneisyyteen, jossa kansallinen, etninen tai rodullinen puhtaus olisivat vallitseva laki. Me tunnemme tämän ajatuksen historiallisen määritelmän kautta: kansallissosialismi. Valitettavan usein näitä historian romukopasta nostettuja muurien pystyttämistä kannattavia ajatuksia tuovat esille vasemmistolaiset puolueet ja järjestöt. Se on selkeä osoitus vasemmiston poliittisen projektin tilasta. Myös vallankumouksellisen vasemmiston. Belgradin tapahtumat osoittavat, miten on mahdotonta sulkea ihmisiä maansa rajojen sisälle; kuinka voimakas on halu osallistua arvoihin, jotka tulevat ennen kansakuntaa, "omaa" valtiota tai sosialismia: demokratia, maailmanmarkkinat, universaalisuus ja vapaus. Me olimme Prahassa ja monien olisi hyvä muistaa, että Kosovon sodan aikana me olimme osoittamassa mieltä Naton pommituksia vastaan, jotka kohdistuivat etupäässä niihin ihmisiin, jotka ovat nyt ajamassa pois sosialistit vallasta. Ei pidä unohtaa, että tuomitsimme yhtä päättäväisesti Milosevicin etniset puhdistukset. Imperiumin maailmanherrat ja paikalliset diktaattorit. Me olemme tukeneet Otporia (opiskelijoiden vastarintaliike Jugoslaviassa) näiden viime päivien aikana ja monta kuukautta sitten. Samat Euroopan valkohaalareiden radiot, jotka olivat raportoimassa Prahan tapahtumista antoivat Serbian oppositiolle ohjelma-aikaa Milosevicin sorron pahimpina hetkinä. Samat radiot antoivat heille tilaa sanoa "Stop the Bombs" ja sanoa "Stop Milosevic". Viesti, joka ei sopinut imperiumille eikä sopinut Milosevicille. Maailma, josta me unelmoimme on maailma ilman imperiumia ja ilman etnisesti puhtaita pieniä valtioita tai lähiöalueita. Belgradissa alkaneet tapahtumat ovat pelkästään pieni merkki tulevasta. Prahan samettivallankumouksen ja Prahan syyskuisten taistelujen välillä oli kymmenen vuoden historiallinen jakso. Kuinka kauan tulee sama ajanjakso kestämään Serbiassa? Palestiinan Intifada Intifada nostaa taas päänsä. Helikopterit ampuvat ohjuksia kiviä heittäviä nuoria kohti. Palestiinan ihmiset eivät halua elää pienen valtion pieninä kansalaisina; he eivät halua olla b-luokan kansalaisia vieraassa valtiossa (voiko valtio olla muuta kuin vieras?); he eivät halua samastua omiin korruptoituneisiin valtiomiehiinsä tai rasistiseen hallintoon. Palestiinan sorretut kertovat meille kansalaistottelemattomuudellaan unelmista elämästä, joka olisi edes hieman oikeudenmukaisempi. Me arvostamme köyhien ja alistettujen kapinaa maailmanjärjestystä vastaan, joka ei anna heille kertakaikkiaan yhtään tilaa elää. Intifada kertoo siitä, että valtioiden välisten rajojen leikkaama maailma on maailma, jossa joku on aina juutalainen, palestiinalainen tai romani. Intifada antaa meille myös aihetta sanoa, että ratkaisumme ei ole, eikä voi olla, "oma" etnisesti tai uskonnollisesti puhdas valtio tai imperiaalisen kapitalismin integroitu maailmanjärjestys. Me emme voi sietää diktaattoreita tai hallitsijoita, jotka sulkeutuvat panssaroituihin linnakkeisiin. Me emme voi sietää kaukaisten maiden islamilaisia talebaneja, omien lähiöidemme valkoisen rodun talebaneja tai omien työpaikkojemme pohjoismaisen hyvinvoinnin ja työnoikeuksien talebaneja. Praha, Belgrad ja Palestiina opettavat meille, että ihmisten moninaisuuden taistelu sisältää ristiriitoja. Globalisaatio, demokratia ja tasa-arvo eivät ole ristiriidattomia eivätkä lopullisia ratkaisuja. Juuri tässä piilee alistettujen historian suuruus ja alistajien historian kurjuus. Ihmisten alistumattomuus ja kapina on moottori, joka kuljettaa historiaamme eteenpäin. Linkkejä: www.otpor.net praha.indymedia.org www.addameer.org/ september2000 KIPINÄ LOKAKUU/2000 INDEX [Voittoja ja vaikeuksia] · [Mitä Prahassa tapahtui] · [Praha-Belgrad-Palestiina] · [Lainauksia] · [Valkohaalarien tiedote] · [Muutoksen kevät] · [Keikka-arvioita] · [Resepti] Takaisin etusivulle