10 asiaa organisoitumisesta Kuten olette ehkä infosivultamme lukeneet, haluamme kannustaa ihmisiä aktivoitumaan ja toimimaan tärkeiksi kokemiensa asioiden parissa. Kipinän jäsenet ovat vuosien varrella toimineet useissa erilaisissa ryhmissä, joissa on kokeiltu eri organisoitumismahdollisuuksia. Haluammekin jakaa kokemuksiamme ja siksi kirjoitamme erilaisista ryhmän organisaatioon ja toimivuuteen liittyvistä asioista. Monille tekstissä esitetyt asiat saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä. Tämä teksti on ensisijaisesti tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat organisoitua muuttaakseen yhteiskuntaa, ottaakseen haltuun eri elämänalueita, tehdäkseen vastarintaa. Tässä ensimmäisessä tekstissä tuomme esille kymmenen asiaa, joita voi pitää mielessä silloin, kun on perustamassa uutta toimintaryhmää. 1. Miksi ryhmä perustetaan? On tärkeää miettiä, onko yleensäkään järkeä perustaa uusi ryhmä. Tarvitaanko uutta ryhmää vai voisiko yhtä hyvin liittyä jo toimivaan ryhmään? On hyvä että ihmiset tietävät, mihin ryhtyvät, jos ovat perustamassa omaa ryhmää. Voi olla hyvä tehdä yhteistyötä toisen jo ennestään toimivan ryhmän kanssa, tai ainakin keskustella ihmisten kanssa joilla on kokemusta eri toimintamuodoista. Mitä ryhmä aikoo tehdä? Mitä se haluaa saavuttaa? Miten ryhmä aikoo kehittyä? On hyvä saada jonkinlainen kuva siitä miten toimitaan ja mitä konkreettisia projekteja aloitetaan, niin että ryhmän identiteetti alkaa muodostua. 2. Virallinen yhdistys? Ihmisillä on Suomessa tapana järjestäytyä virallisiin järjestöihin, kun he haluavat vaikuttaa asioihin. Perustetaan yhdistys, puolue tai jotakin vastaavaa jolla on hallitus, pöytäkirjat, säännöt, jäsenrekisteri ym. Virallisilla järjestöillä on mahdollisuus anoa rahaa toimintaan valtiolta tai kaupungilta, ne voivat hankkia rahankeruulupia ja ne voivat helpommin vuokrata tiloja ja busseja. Niiden kannanottoja saatetaan julkaista sanomalehdissä. Mutta virallisen järjestön pyörittämisessä menee paljon voimavaroja hukkaan byrokratiaan liittyvien asioiden hoitamiseen. Usein on nähty, kuinka järjestö tulee riippuvaiseksi valtion tuesta ja tekee toiminnassaan kompromisseja saadakseen tukea myös tulevaisuudessa. Virallisilla järjestöillä on myös taipumus passivoida enemmistö jäsenistöstä. Usein rivijäsenet odottavat ideoita ja aloitteita hallitukselta, vaikka hallituksella ei olisi mitään varsinaista valtaa. Mitään virallista organisaatiota ei tietenkään tarvita, jos esimerkiksi haluaa järjestää yleisötapahtuman, mielenosoituksen, vallata talon, pyörittää kahvilaa, julkaista lehteä jne. Joissakin tapauksissa virallisesta järjestöstä voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta ryhmän täytyy itse päättää, miten se haluaa organisoitua. Byrokratiassa ei välttämättä ole mitään vikaa, jos sillä tarkoitetaan sitä perustyötä, jota tehdään toimivan organisaation rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. Mutta byrokratia on negatiivista silloin, kun se vähentää aktiviteettia ja vie kaiken sen energian, joka muuten ohjautuisi konkreettisiin projekteihin. Jos on kyse pienestä ryhmästä, voi olla parempi olla järjestäytymättä virallisten kaavojen mukaan, ja organisoitua ryhmän tarpeiden mukaan. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä että ryhmä automaattisesti olisi aktiivisempi, demokraattisempi tai että siinä olisi enemmän oma-aloitteisuutta. Tällaisen organisaation ylläpitäminen vie myös energiaa, mutta se antaa enemmän vapautta; ryhmä voi toimia itsenäisesti. Keskitymme jatkossa ensisijaisesti ei-virallisten ryhmien organisaatioon liittyviin kysymyksiin, mutta esille tuomiamme asioita voi olla hyvä miettiä myös virallista järjestöä perustettaessa. 3. Ryhmän koko ja rakenne. Kuinka suuri ja kuinka avoin ryhmä on? Ryhmän koko ohjaa jossakin määrin sitä, kuinka suuria projekteja se voi viedä läpi. Jos ryhmässä on liikaa ihmisiä, kokouksista voi tulla rasittavia ja epädemokraattisia. Pitäisikö perustaa pieni suljettu ryhmä vai pitäisikö ryhmän olla avoin kaikille kiinnostuneille? Asia riippuu paljon siitä, millaista toimintaa ryhmä aikoo harjoittaa. Moni ryhmä lähtee liikkeelle pienestä kaveriporukasta, ja jos on kyse avoimesta ryhmästä niin yritetään saada muita asiasta kiinnostuneita mukaan mainostamalla uuden ryhmän perustamista. Riippumatta siitä, onko ryhmä pieni vai suuri, avoin tai suljettu (tai jotain siitä väliltä), on tärkeätä etukäteen keskustella ja käydä läpi ryhmän rakenne, niin että kaikilla on selvä kuva siitä mitä ryhmä haluaa tehdä ja millaisessa ryhmässä toimitaan. Avoimissa ryhmissä on hyvä keskustella myös siitä, miten uudet jäsenet otetaan vastaan. On tärkeää että uudet jäsenet tuntevat itsensä tervetulleiksi. Ryhmät jotka eivät yritä hankkia uusia jäseniä ghettoutuvat ja kuolevat helposti pois. On hyvä etukäteen päättää ketkä saavat liittyä ryhmään: ainoastaan sinun/teidän tuntemia ihmisiä vai kuka tahansa? On tärkeätä tutustua kaikkiin ryhmän jäseniin niin, että luotatte toisiinne ja voitte keskustella avoimesti kaikista projekteista, ryhmän toimivuudesta ja mahdollisista ongelmista. 4. Vastuu, talous, resurssit. On hyvä myös käydä läpi ketkä ovat mukana ryhmässä ja kuinka paljon ihmiset ovat valmiita panostamaan tulevaan ryhmään. Jos näistä asioista ei keskustella, voi helposti käydä niin että vain muutama henkilö tuntee vastuuta ryhmästä. Usein käy niin, että muutamasta henkilöstä tulee kantavia voimia, kun taas muut käyvät kokouksissa vain silloin tällöin. Kaikki eivät ehkä voi olla yhtä aktiivisia, mutta jokaisen jäsenen on saatava mahdollisuus toimia omilla ehdoilla. Voiko ryhmän toimintaan osallistua, vaikka ei halua olla sen jäsen? Tietyt projektit voivat esimerkiksi olla sellaisia että kuka tahansa pystyisi osallistumaan niihin. Jos ryhmällä on joitakin vastuutehtäviä joiden hoitamiseksi täytyy valita ihmisiä, voi olla hyvä antaa vastuu useammalle henkilölle ja vaihtaa vastuuhenkilöita sopivin välein. Silloin useampi henkilö on perillä esimerkiksi ryhmän talousasioista, ja niiden hoitamisesta ei tule niin suuri taakka. Kannattaa miettiä, miten paljon rahaa ryhmä tarvitsee ja päättää, maksetaanko jäsenmaksua. Pidemmällä tähtäimellä voi jäsenmaksun kerääminen olla tarpeen, ja sen pitäisi ehkä riittää kattamaan kulut ja rakentamaan pienen turvamarginaalin. Joissakin ryhmissä kerätään pieni jäsenmaksu (30-100 mk) joka vuosi, kun taas toisissa jäsenmaksua kerätään (pienempiä summia) joka kuukausi tai joka kokouksessa. Ryhmän on hyvä tehdä lista resursseistaan. Omistaako joku tietokoneen tai auton jota voi käyttää ryhmän toimintaan? Mitä ihmiset osaavat tehdä? Kannattaa hyödyntää ihmisten erityisosaamisia ja yrittää oppia toisiltaan. Me osaamme usein enemmän asioita kuin luulemme, ja opimme nopeasti uusia asioita. Ryhmän ympärillä pyörii usein ihmisiä, jotka eri syistä eivät pysty osallistumaan toimintaan, mutta jotka ovat valmiita auttamaan tai osallistumaan silloin tällöin. Kannattaa kysellä heidänkin resurssejaan ja valmiuksia osallistua toimintaan. 5. Kokoukset ja tapaamistilat. Ilman tiloja missä ihmiset voivat tavata ei voida ylläpitää toimivaa ryhmää. On hyvä jos ryhmä voi tavata paikassa missä ihmiset voivat viettää vapaa-aikaansa, toimia poliittisesti, pitää kokouksia ja minne uudet ihmiset voivat tulla saadakseen infoa ja luodakseen kontakteja. Olisi hyvä jos kokoukset pidetään paikassa, minne ihmiset, jotka harvemmin käyvät kokouksissa, voivat tulla saamaan infoa siitä mitä tapahtuu. Tapaamispaikka voi olla esimerkiksi kahvila, järjestökeskus tai nuorisotalo. Asia, joka saa ihmisiä usein turhautumaan ja lopettamaan toiminnan, ovat turhat, huonosti valmistellut kokoukset, jossa edes niillä jotka ovat kutsuneet koolle kokouksen, ei ole mitään konkreettista asiaa. Ryhmän kannattaa heti alusta alkaen yrittää luoda toimiva kokouskäytäntö. Demokratia on tärkeä asia kokouksissa, mutta sen ylläpitäminen ei aina ole niin helppoa kuin luulisi. Usein tietyt ihmiset vievät tilaa muilta ja dominoivat kokouksia. Kaikilla kokouksen osallistujilla on tavallaan velvollisuus tehdä kokouksesta mahdollisimman toimiva. Jos ei aktiivisesti puutu siihen että tietty henkilö pilaa kokouksen kaikilta muilta, niin on itse myös osasyyllinen. Voi olla hyvä että eri henkilöt joka kerta tekevät muistiinpanoja ja ohjaavat ryhmän kokousta. Jos ryhmällä on pysyvä puheenjohtaja ja sihteeri, he saattavat ottaa ryhmässä liian dominoivan aseman. Voi myös olla hyvä käyttää puhekierroksia joiden aikana jokainen osallistuja saa kommentoida asiaa jota käsitellään, ilman että häntä keskeytetään. Tämä tekniikka voi joskus olla rasittava, mutta sitä käytetään siksi että kaikki tottuisivat puhumaan ryhmän edessä. Äänestäminen asioista ei aina ole paras vaihtoehto. Voi olla parempi löytää sellainen ratkaisu, jonka kaikki voivat hyväksyä. 6. Toiminta ja valmiudet. Olemme painottaneet että monesta asiasta on keskusteltava uutta ryhmää perustettaessa, mutta on myös tärkeää aloittaa konkreettisia projekteja, jotka tuntuvat mielekkäiltä. Uusilla ryhmillä on usein vaikeuksia saada jatkuvuutta toimintaan, ja saattaa käydä niin että ne tapaavat ainoastaan muutaman kerran, jonka jälkeen toiminta valuu hiekkaan. Ainoastaan mielikuvitus asettaa rajoja sille, mitä asioita ryhmä voi tehdä. Tässä muutama esimerkki: perustakaa opintopiiri, järjestäkää kurssi; pitäkää esitelmiä kouluissa, työpaikoilla, muiden ryhmien ja järjestöjen kokouksissa; jakakaa lentolehtisiä, liisteröikää julisteita; kirjoittakaa mielipidekirjoituksia lehtiin; myykää tarroja, t-paitoja/vaatteita, rintamerkkejä, lehtiä; tehkää omia myyntiartikkeleita; järjestäkää tukibileitä, konsertteja, videoesityksiä; perustakaa kohtaamispaikka: kahvila, pubi, nuorisotalo, järjestökeskus; pitäkää kahvilaa jonkun muun järjestön tiloissa; järjestäkää yleisötilaisuuksia, torikokouksia, mielenosoituksia, valtauksia. Muutamia tärkeitä kysymyksiä, joita kannattaa esittää itselleen ennen suuremman avoimen tapahtuman järjestämistä: Mitä haluamme saavuttaa? Mikä on tapahtuman poliittinen sisältö? Miten saamme muut osallistumaan tapahtumaan? Ketkä ovat nämä "muut" - kenen puoleen me käännymme? Minkä profiilin haluamme antaa tapahtumalle? Moni tapahtuma epäonnistuu siksi, että sitä ei valmistella tarpeeksi hyvin. Tapahtuman jälkeen on keskusteltava siitä, mitä seuraavalla kerralla voidaan tehdä paremmin. Kampanja ei ole yksittäinen aktio vaan monta toistensa kanssa yhteydessä olevaa aktioita, yhdistettynä pitkäjänteiseen poliittiseen työhön. Kampanja on usein hyvä tapa parantaa oman ryhmän poliittisen työn rakennetta ja saavuttaa asetetut tavoitteet. Tärkeintä on että te ja mahdollisesti muut jotka toimitte kampanjan parissa, olette valmiita tekemään työtä säännöllisesti pidemmän aikaa samojen asioiden ympärillä. 7. Mitä ihmiset ovat valmiita tekemään? Ketkä ovat valmiita edustamaan ryhmää tiedotusvälineissä? Usein kannattaa esiintyä mediassa pareittain tai kolmen ryhmässä. Useampi henkilö antaa monipuolisempaa tietoa ja tukee samalla toisiaan. On hyvä jos kokoonnutte ennen haastattelua ja keskustelette siitä, mitä haluatte saada sanotuksi. Kannattaa myös aina pyytää toimittajan kirjoittama juttu luettavaksi ennen julkaisemista. Kun lehdistö kääntää sanomanne asiat "omalle kielelleen" sattuu usein väärinkäsityksiä ja joskus asioida pelkistetään liikaa. Onko ryhmässä yksimielisyys esim. toimintamuotojen suhteen? Monessa ryhmässä osa ihmisistä on valmiita osallistumaan eri kansalaistottelemattomuusaktioihin, kun taas toinen osa hyväksyy tempaukset mutta eivät itse halua osallistua. Tällaisista tilanteista ei muodostu konflikteja, jos asioista on keskusteltu etukäteen. Kaikkien ryhmän jäsenten ei aina tarvitse tehdä samoja asioita. Mutta jos konflikteja muodostuu, voi olla hyvä pohtia mahdollisuutta jakautua kahteen eri ryhmään. 8. Kommunikaatio ja dokumentointi. Ryhmän on luotava toimivat kanavat, joiden kautta sen omat jäsenet ja ulkopuoliset ihmiset saavat tietoa siitä mitä tapahtuu. Jokaisen kokouksen jälkeen on hyvä kirjoittaa muistiinpanoja siitä, mistä ollaan keskusteltu ja säilyttää niitä paikassa mistä ihmiset voivat käydä lukemassa niitä. Jos kaikilla ryhmän jäsenillä on mahdollisuus lukea sähköpostia, voi olla hyvä idea luoda yhteinen keskustelulista. Ryhmä voi myös luoda esimerkiksi omat kotisivut, joiden kautta ihmiset saavat infoa. Harvat ryhmät dokumentoivat mitä tekevät ja mitä ovat tehneet. Tämä on surullista, koska tämän takia kukaan ei 100 vuoden kuluttua tiedä, mitä teimme tai edes että olimme olemassa. Siksi kannattaa säästää muutama kopio jokaisesta ryhmän tekemästä lentolehtisestä, julisteesta, lehdestä, mainoksesta. Kannattaa myös säästää valokuvia ja videokuvauksia eri aktioista. Jos ryhmä lopettaa toimintansa, voitte esimerkiksi viedä keräämänne materiaalin Kansanarkistoon. 9. Verkostoituminen ja yhteistyö. Mainitsimme jo aikaisemmin, että kannattaa jo varhaisessa vaiheessa olla yhteydessä toisiin samantyyppisiin ryhmiin. Jos haluaa järjestää jotain suurempia tapahtumia omalla paikkakunnalla, voi olla hyvä idea tehdä yhteistyötä muiden ryhmien ja järjestöjen kanssa, mutta silloin joutuu usein tekemään kompromisseja. Ryhmän täytyy aina erikseen käydä läpi, mikä on missäkin tapauksessa paras vaihtoehto. Verkostoituminen on hyvä tapa luoda pysyvämpiä yhteistyön muotoja eri ryhmien kanssa, sekä omalla paikkakunnalla että maanlaajuisesti. Verkostoituminen tarkoittaa usein sitä että ryhmät, jotka tuntevat että heillä on paljon yhteisiä intressejä, luovat yhteisiä kommunikaatiokanavia ja tekevät yhteistyötä haluamissaan kysymyksissä. Tämänlaisessa yhteistyössä oma ryhmä säilyttää itsenäisyytensä, eikä joudu ottamaan käskyjä muualta. Mutta siitä tulee kuitenkin osa suurempaa liikettä, joka merkitsee sitä, että se voi saada suurempia asioita aikaan. On tärkeätä toiminnan jatkuvuudelle ja mielekkyydelle, että tapaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista kysymyksistä. Jos Suomessa järjestetään jokin tapahtuma, johon ryhmänne haluaa matkustaa, kannattaa valmistella matka ajoissa. Voitte tietenkin matkustaa bussilla, junalla tai autolla, mutta suurempiin tapahtumiin kannattaa harkita bussin tai minibussin vuokraamista. Jos paikkakunnalla, jossa tapahtuma järjestetään, toimii ryhmä jonka kanssa teette yhteistyötä, se voi ehkä järjestää teille halpaa ruokaa ja nukkumispaikkoja. 10. Aloitteita. Kun esimerkiksi järjestetään jokin aktio tai pidetään kokous, niin joku tai jotkut ovat tehneet aloitteen saadakseen asian liikkeelle. Usein kun ryhmä seisoo paikallaan eikä tunnu saavan mitään aikaiseksi, se johtuu juuri oma-aloitteisuuden puutteesta. Kaikkien ryhmän jäsenten täytyy oppia, että aina ei voi vain odottaa, että joku muu hoitaa asiat. Jos tiedät mitä haluat tehdä, niin voit heti pistää asian liikkeelle. Puhu ihmisten kanssa ideastasi ja päättäkää aika ja paikka kokoukselle. Ei kannata masentua, jos alussa on raskasta ja takkuista. Jos olette päättäväisiä ja uskotte itseenne, pystytte mihin tahansa! KIPINÄ MARRASKUU/2000 INDEX [Kuokkavierasjuhlat] · [The Battle of Nizza] · [Buy Nothing Day] · [Ya Basta ja EU:n perusoikeuskirja] · [10 asiaa organisoitumisesta] · [Valkohaalarit linnanjuhliin] · [Resepti] Takaisin etusivulle