Göteborg, Genova ja postmoderni fasismi Menneen kesän huippukokousmielenosoituksia on dokumentoitu ja pohdittu runsaasti. Tapahtumien merkitys vaihtoehtoisen globalisaation puolesta kamppailevalle globaaliliikkeelle on kuitenkin niin suuri, ettei asiaan palaaminen uuden yhteenvedon muodossa liene pahitteeksi. Prahasta Göteborgiin Göteborgin EU-huippukokous oli monien eurooppalaisella ja globaalilla tasolla toimivien kansalaisliikkeiden mobilisaation kohteena. Myös Turusta ja Turun kautta lähdettiin useiden bussien kera kohti Göteborgia. Mukana oli ihmisiä, jotka olivat lähteneet toimintaan Prahan S26-tapahtuman myötä, mutta myös niitä, joille Göteborgin tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan. Göteborginkaan kohdalla kysymys ei ollut vain yksittäisistä mielenosoituksista vaan hyvin merkittävä oli se tapahtumia edeltävä prosessi, jossa rakennettiin tapahtumia yhdessä sekä kerrottiin toiminnasta ja sen syistä ihmisten keskuudessa kuin myös median välityksellä. Esille nostettiin aiemmin näkymättömiä teemoja, kuten kysymys vanhentuneesta kansalaisuuskäsitteestä, joka sulkee pois miljoonat Euroopassa asuvat siirtolaiset. Kerrottiin avoimesti suunnitelmista vastustaa kansalaisyhteiskuntaa ja hallitsijoita erottavaa muuria, joka - á la Quebec City - rakennettiin kokousalueen ympärille. Huippukokousta edeltävinä viikkoina onnistuimme varsin hyvin määrittelemään - kuten Tampereenkin huippukokouksen yhteydessä syksyllä 1999 - niitä ehtoja, joilla julkista keskustelua käytiin (erityisesti ruotsalaisessa mediassa). Tämän näkymättömän työn merkitystä ei pidä vähätellä puhuttaessa Göteborgin mobilisaation positiivisista puolista. Esimakua Genovasta Tunnelma Göteborgissa vielä torstaiaamuna 14. kesäkuuta oli positiivinen ja toiveikas. Mutta äkkiä kaikki muuttui: poliisi avasi konfliktin piirittämällä mielenosoittajien käytössä olleen alueen. Tapahtumien valmistelua ja ihmisten majoitusta varten oli käytössä Göteborgin kaupungilta saadut tilat (Hvitfeldtskan lukio). Niissä oli määrä pitää yhteisiä koordinointikokouksia ja sopia päivien toiminnasta. Tämä kuitenkin haluttiin poliisin toimesta hajottaa. Poliisi piiritti koulualueen hyvin suunnitelmallisen operaation avulla. Kysymys ei ollut siitä, ettei poliisi ymmärtänyt mitä oli tekemässä. Poliisi oli täysin tietoinen siitä, millaisia vaikutuksia piiritysoperaatiolla olisi. Tätä aikaisemmin poliisin ja mielenosoittajaryhmien välillä oli ollut neuvotteluyhteys ja poliisi oli antanut lupauksia mm. siitä, etteivät he toistaisi Malmössä keväällä tehtyjä "ylilyöntejä" (mielenosoituksen mielivaltainen hajoittaminen ja ihmisten silmitön pamputus). Neuvottelujen tarkoitus oli hämätä ihmisiä, samalla kun valmistauduttiin sotaan. Göteborgissa otettiin mielenosoitusten tukahduttamiseksi käyttöön kovat luodit. Kolmea ammuttiin ja läheltä piti, ettei ruumiita tullut. Lisäksi poliisi tulitti kohti pakenevaa ihmisjoukkoa (kts. esim. SVT:n Göteborg-dokumentti). Saman pelättiin toistuvan Genovassa (hallitus lisäsi painetta ilmoittamalla tilanneensa suuren määrän ruumissäkkejä). Ja kuten tiedämme, se toistui. Kysymys ei ollut puikoissa olleen poliisijohdon tekemästä valinnasta vaan paljon korkeammalla tasolla syntyneestä päätöksestä. Tätä tukevat ne kaikki tekijät jotka yhdistävät Quebec Cityä, Göteborgia ja Genovaa keskenään. Ottamalla huomattavissa määrin mallia Quebec Cityn kokemuksista, Göteborgissa asetettiin se repression taso, jota jatkettiin Genovassa - joskin Genovassa siihen toi oman erityisen lisänsä Italian äärioikeistolainen hallitus. Genova: G-kaikki vs. G8 Suomalaisia tottelemattomien verkoston (ent. valkohaalarit) ihmisiä osallistui heinäkuussa myös Genovan G8-vastaiseen mobilisaatioon, jonka tiedettiin muodostuvan vuoden tärkeimmäksi tapahtumaksi. Genovan positiivinen signaali oli osoitus siitä, että moninaisuuden globaaliliike on tullut uudeksi poliittiseksi todellisuudeksi. 300.000 ihmistä - enemmän kuin koskaan aikaisemmin - eri puolilta Eurooppaa ja maailmaa saapui vastustamaan epälegitiimiä G8-kokousta. Monille mielenosoitus oli varmasti myös ensimmäinen. Heidät toi kadulle tietoisuus siitä, että uusliberalistinen politiikka ja sen taloudellinen väkivalta tuhoaa elämää planeetallamme. Ehkä hienoin yksittäinen tapahtuma oli 19. heinäkuuta pidetty siirtolaisten kansainvälinen marssi: peräti 60.000 ihmistä osallistui tähän hyvin spesifisen teeman ympärille rakennettuun mielenosoitukseen. "Siamo tutti clandestini" kaikui pitkin Genovan katuja, kuten myös viikonlopun luultavasti käytetyin iskulause "Genova libera!" Myös 20. päivän marssi Carlinin stadionilta kohti punaista vyöhykettä oli alussa hyvin lupaava. "G8-porsaiden" ym. performanssiryhmien sekä suurten pleksisuojien takana liikkui 10.000 tottelemattoman massa hitaasti kohti punaista vyöhykettä. Soundsystemistä kajahtelivat välillä 99 Possen ja Rage Against the Machinen biisit - välillä kuulutettiin Genovan asukkaille viestiä, jossa osoitettiin heille solidaarisuutta ja korostettiin, ettemme halua vahingoittaa heidän kotikaupunkiaan. Marssi kuitenkin pysähtyi siinä vaiheessa, kun vastassa olevat poliisit aloittivat kyynelkaasupommituksen ja yrittivät ajaa ihmisten päälle. Jonkin ajan kuluttua tuli myös tieto Carlo Giulianin ampumisesta. Kuten jälkeenpäinkin on todettu, ainoa järkevä ratkaisu oli vetäytyä takaisin stadionille, ja niin myös tehtiin. Sota toisinajattelijoita vastaan Vastauksena kohtaamaansa haasteeseen G8-valtiot siis julistivat Genovassa sodan toisinajattelijoita vastaan. Teurastus oli jotain, mitä Euroopassa ei ole nähty aikoihin: yksi mielenosoittaja ammuttiin hengiltä, satoja hakattiin henkihieveriin, pommitettiin kyynelkaasulla ja kidutettiin pidätysselleissä (sadistisen kohtelun kohteeksi joutuivat erityisesti naiset ja ulkomaalaiset). Käyttöön otettiin peittelemätön terrorin strategia, jolla peloteltiin ihmisiä enää koskaan osallistumasta mielenosoituksiin. Repressio ei loppunut Diazin koulun teurastukseen vaan jatkui oikeuttamalla sitä julkisuudessa. Berlusconi on monien itse kontrolloimiensa tv-kanavien ja sanomalehtien välityksellä syyttänyt mielenosoittajien kohtaamasta väkivallasta heitä itseään. Terrorin jälkeisellä julkisuuspelillä on yritetty lannistaa ihmisiä ja saada unohtamaan kaikki se brutaali väkivalta ja ne rikkomukset, joita G8-kokouksen aikana tehtiin perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia kohtaan. Kun katsotaan sitä tosiasiaa, että Genovassa oli noin 300.000 mielenosoittajaa ja heistä vain alle 20 on saanut jonkinlaisia syytteitä - valtaosa pidätyksistä siis on osoittautunut täysin perusteettomiksi - osoittautuvat mediassa esitetyt väitteet mielenosoittajien väkivallasta varsin absurdeiksi. Yksittäisistä soraäänistä huolimatta Genovan jälkeen EU:n korkeimmilta tasoilta on tullut yhä uusia väkivaltaa ja kontrollia perääviä avauksia - esim. komission suunnitelmat lisätä mielenosoittajien valvontaa ja estää näiden liikkumista eri maiden välillä. Saksan ulkoministeri Otto Schily on jopa ehdottanut EU:n omien "mellakkajoukkojen" perustamista. Mördare - assassini Genovankaan repressiossa ei ollut kyse fasistihallituksen "ylilyönneistä" vaan tarkkaan laskelmoidusta strategiasta, josta on päätetty korkeimmilla päätöksenteon tasoilla. Samalla kun Italian hallitus - aivan kuten Ruotsissakin - teeskenteli dialogia, se julisti sodan. Kaikin tavoin yritettiin pelotella ihmisiä tulemasta Genovaan ja ahdisteltiin lähes kaikkia jotka tulivat. 14. heinäkuuta Italia irtaantui Schengenin sopimuksesta ja Italian sisäministeri myönsi, että tämän jälkeen yli 2000 ihmiseltä estettiin maahanpääsy. Kaupunki militarisoitiin ja pystytettiin teräs- sekä konttimuureja estämään ihmisten liikkumista. Huippukokousten yhteydessä voisi jo puhua ruotsalaisten ja italialaisten poliisien sijaan globaalipoliisista. On nimittäin käynyt ilmi, että Genovaa varten italialaisia poliiseja valmennettiin Los Angelesin poliisin toimesta (ei siis ollut sattumaa, että Rodney Kingin pieksäminen oli myös Genovan poliisien toimintamalli). On myös paljon näyttöä EU-maiden poliisien ja Italian poliisin yhteistyöstä. Lisäksi toisten EU-maiden hallitukset lähettivät aktivistien nimilistoja Italiaan ja listoja käytettiin aktivistien maahanpääsyn estämiseksi. Muiden EU-maiden ministerit ovat kyllä esittäneet diplomaattisia protesteja Genovan johdosta, mutta ne ovat olleet merkillisen maltillisia siihen nähden, kuinka vakavista kansainvälisten lakien rikkomuksista oli kyse. Kukaan ei tiettävästi ole edes ehdottanut Italian erottamista EU:sta saati Berlusconin toimittamista Haagin tuomioistuimeen. Miksi? Vielä hiljaisempaa tietysti on ollut Göteborgin suhteen. Mielenosoittajia kohti ampuneita poliiseja vastaan ei ole nostettu ainuttakaan syytettä, vaikka mielenosoittajia on tuomittu hyvin epämääräisen todistusaineiston nojalla äärimmäisen ankariin vankeusrangaistuksiin. Yhtä kaikki, Göteborgin ja Genovan tapahtumat antoivat hyvin konkreettisen osoituksen siitä, mitä on Imperiumi ja mikä on sen strategia kasvavan uusliberalismin vastaisen liikkeen edessä. Se ei etsi enää legitimaatiota vaan turvautuu poikkeustilaan ja väkivaltaiseen repressioon. Se ei enää vaivaudu neuvottelemaan - ilmeisesti ainoa kieli tästä eteenpäin on luotien, kyynelkaasukranaattien ja pampuniskujen kieltä. Postmoderni fasismi on tämän päivän todellisuutta. Linkkejä: http://www.valkohaalarit.org/suomi/varsova.htm http://genovainfo.cjb.net KIPINÄ LOKAKUU/2001 INDEX [Pääkirjoitus] · [Göteborg, Genova ja postmoderni fasismi] · [Lainauksia] · [Gats ja julkiset palvelut] · [Amerikka] · [Kipinän vegeresepti] · [Musiikki] · [Turkulaisia toimijoita] Takaisin etusivulle