Otso Lapila, totaalikieltäytyjä Kipinän haastateltavana on Otso, entinen turkulainen ja yksi Kipinä-projektin alullepanijoista, joka istuu tällä hetkellä vankeustuomiota aseistakieltäytymisestä. Voisitko esitellä itsesi? - Olen Otso Lapila, 20 vuotta, tällä hetkellä helsinkiläinen opiskellessani Helsingin Taiteen ja Viestinnän Oppilaitoksessa kulttuurituottamista. Tosin kesällä on edessä muutto Tampereelle tyttöystäväni Hannan luo. Muutenkin kotipaikka on vähän venyvä käsite, sillä reissaaminen ja paikasta toiseen siirtyminen on suuri intohimoni. Tällä hetkellä se ei kyllä ole mahdollista. Olet yksi Kipinä-kollektiivin perustajista ja olit sen kantava voima alkuaikoina. Mikä oli lehden alkuperäinen tarkoitus? Mistä kaikki alkoi? - Höm, kantava voima? Eipäs liioitella. Lehti sai alkunsa vuoden -99 Mustavihreillä päivillä, jossa keskustelin vanhan scenekonkarin Tom Kettusen kanssa mahdollisen uuden lehden perustamisesta. Tästä sitten pääsimme eteenpäin, kun asiasta kiinnostui lisää nykyisen toimituskunnan jäseniä. Tarkoituksena oli luoda jonkinlainen paikallinen ruohonjuuritason tiedotuskanava Turun alueelle, lehti josta myös "tavalliset" ihmiset saisivat tietoa eri kansalaisjärjestöjen toiminnasta ja tapahtumista. Siksi minusta olikin tärkeää, että lehti oli ilmainen ja saatavissa mahdollisimman helposti. Jonkinlainen paikallinen vastine Toimintakalenteri-lehdelle, ehkä? Istut tällä hetkellä vankilassa totaalikieltäytymisestä. Voisitko kertoa syistä miksi päätit kieltäytyä? - Perimmäinen syy on kaiketi kunnioitus elämää kohtaan, joka nousee tärkeämmäksi kuin kyseenalainen velvollisuus palvella valtiota mahdollisessa sodassa toista valtiota (tai pahemmassa tapauksessa sen omia kansalaisia) vastaan. En siis voi alistua ampumaan ihmistä, joka on sattunut syntymään kartalle vedetyn viivan väärälle puolelle. Haluan myös kieltäytymiselläni kritisoida siviilipalveluksen asemaa Suomessa sekä sen vähäistä arvostusta armeijan sekä valtiollisten päättäjien taholta. Samalla se on vastalause yltiöisänmaallisuudelle, joka niin vahvasti dominoi suomalaista arvomaailmaa. Voisitko lyhyesti kuvailla koko prosessin kutsunnoista vankilaan menemiseen. - Prosessi alkoi kutsunnoissa parisen vuotta takaperin, jolloin hain siviilipalvelukseen sekä kaksi vuotta lykkäystä kesken olevien lukio-opiskelujeni vuoksi. Tämän kahden vuoden aikana päätös totaalikieltäytymisestä varmistui päässäni. Viime keväänä lähetin kirjeen siviilipalveluskeskukseen Lapinjärvelle, jossa kerroin kieltäytyväni siviilipalveluksesta. Tästä noin viikon kuluttua sain vastauksen, jossa ilmoitettiin, että minusta oli tehty rikosilmoitus. Kesällä kävin lyhyesti poliisikuulustelussa, jossa minulta otettiin lähinnä henkilötiedot ylös ja kysyttiin ymmärränkö tekoni seuraukset. Tämän jälkeen sain alkusyksystä haasteen Loviisan käräjäoikeuteen, jossa minulle luettiin syyte ja kuultiin puolusteluni. Tuomio tuli kahden viikon kuluttua tästä ja se oli odotetusti 197 päivää (6½ kk) ehdotonta vankeutta. Tämän jälkeen kului vielä kolmisen kuukautta, jonka aikana anoin avovankilapaikkaa ja kävin ulosottovirastossa selvittelemässä vankilaan menon ajankohtaa. Sitten lopulta 28. joulukuuta astuin Seutulassa, Vantaalla sijaitsevan työsiirtolan portista sisään. Tänään tuosta tuomiosta on kulunut neljä kuukautta, eli kaksi ja puoli kuukautta vielä jäljellä. Miten tiesit mitä sinulle tapahtuu, ja mitä pitää tehdä? Saitko apua miltään taholta? - Sain paljon apua Aseistakieltäytyjäliitolta sekä lakiasiainsihteeri Juha Keltiltä, joka toimi oikeusavustajanani. Luin myös aikaisempien totaalikieltäytyjien kertomuksia prosessista sekä keskustelin joidenkin kanssa. Paljon apua oli myös AKL:n julkaisemasta Mielipidevangin oppaasta, joka käsittelee totaalikieltäytymistä. Tottakai sain myös paljon tukea Hannalta ja ystäviltä ja jopa perheeni hyväksyi päätökseni. Miltä tuntuu istua vankilassa? Voisitko kuvailla vankilaelämää? Miten muut vangit suhtautuvat sinuun? Onko siellä muita totaalikieltäytyjiä? - Työsiirtolassa elämä muistuttaa melko paljon leirielämää. Päivärytmi on suunnilleen seuraava: Herätys, aamutoimet, aamiainen, töihin tai opiskelemaan lähtö. Illalla paluu leirille, ruokailu, tupien tarkastus, jonka jälkeen vapaa-aikaa saunomiseen, urheiluun, askarteluun tai muuhun ajanviettoon. Yhdeltätoista astuu voimaan ulkonaliikkumiskielto, joka loppuu seuraavana aamuna kello kuudelta. Viikonloppuisin on kahden tunnin vierailuaika, jolloin on mahdollisuus nähdä vankilan ulkopuolisia henkilöitä. Myös olemukseltaan paikka muistuttaa paljon leirikeskusta. Muureja tai kaltereita ei ole, vain aluetta ympäröivä matala verkkoaita, jonka yli olisi hyvin helppo päästä. Asuminen tapahtuu parakeissa, joissa asutaan kahden hengen huoneissa (tosin tällä hetkellä jokaisella on oma huone vankien vähyyden vuoksi). Sellejä ei siis ole, eikä myöskään lukkoja ovissa. Olen opiskellut kevään ajan, jota pääsen lähtemään joka koulupäivä pois leiriltä. Mukanani minulla on hakulaite, jonka soidessa minun tulee ilmoittautua kouluni edessä. Etukäteen sovitulta koulureitiltä ei saa poiketa, lukuun ottamatta kaupassakäyntiä paluumatkalla. Ei-opiskelijoille on varattu erilaisia töitä metsän harvennuksesta ojan kaivamiseen lentokentän läheisyydessä. Valtaosa vangeista käy näissä töissä. Töistä maksetaan palkkaa noin 38 mk/tunti, josta vähennetään ylläpitokustannukset. Tällä hetkellä leirillä tarjotaan vegaanista ruokaa, johtuen osaksi siitä, että parhaimmillaan leirillä oli kevään aikana kahdeksan kasvissyöjää (kaikki totaaleja). Ruoka ei ole erikoista, mutta toisaalta parempi kuin ei mitään. Tämän lisäksi alueella käy kuusi kertaa viikossa (kallis) kauppa-auto ja opiskelijat siis pääsevät käymään myös kaupassa matkallaan koulusta leirille. Myös jäätelö- ja kirjastoautot käyvät alueella. Voipahan pizzaakin tilailla. Tällä hetkellä totaaleja on neljä kappaletta, ensi viikon jälkeen kolme. Uusia on kuitenkin ymmärtääkseni tulossa. Minulla ei ole ainakaan ollut oikeastaan minkäänlaisia ongelmia muiden vankien kanssa ja mahdollinen pahan puhuminen tapahtuu selän takana ja korvien kuulumattomissa. Kieltäytymispäätökseni on saanut sekä ymmärrystä että ihmettelyä osakseen, samoin kuin jonkin asteista paheksuntaa. Voisitko kertoa Takaraivosta. - Takaraivo on netissä ilmestyvä lehti, jota tekevät lähinnä Seutulassa olevat totaalikieltäytyjät. Aihepiirit liikkuvat musiikin ja politiikan ympärillä. Lehteä voi käydä lukemassa osoitteessa http://welcome.to/takaraivo. Seuraava numero ilmestyy toukokuun aikana. Onko sinulla vielä jotain muuta kerrottavaa? - Enhän minä tiedä mitään, voinpa kertoa hauskan tarinan siitä, kuinka eräs vapautunut vanki päätti kostaa häntä pompottaneille pampuille eli vartijoille ja tilasi näiden nimissä kymmenen pizzaa per mies. Tämän jälkeen pamput hieman asiasta närkästyneinä kielsivät pizzojen tilaamisen pariksi kuukaudeksi. Sen pituinen se. [tk] Linkki: http://welcome.to/takaraivo KIPINÄ TOUKOKUU/2000 INDEX [Street Party Turussa 27.5.] · [Näpit irti geeneistä!] · [Keikka-arviot] · [Asian Dub Foundation] · [Otso Lapila] · [Vappu] · [A16 Washington DC] · [Chiapas ja zapatistit] · [Ruokareseptit] Takaisin etusivulle