Keksipaketti ja teekuppi Attac saapui Suomeen: mitä taustalla? Sanomalehdet kertoivat tammikuun alussa Attac-järjestön Suomen osaston perustamisesta. Perustamisprosessi tapahtui pikaisesti osoituksena siitä, ettei kyseessä ole spontaani kansalaisliike vaan pienten "ammattimaisten" aktivistipiirien yritys "keksiä" jotakin uutta Muutos99:n ja muutaman muun jo päättyneen tai loppua kohti kiitävän kokeilun jälkeen. On myös mielenkiintoista todeta, että eräät tahot, jotka ovat jo aikaisemmin kunnostautuneet nationalistisina voimina ja vannoneet Suomen itsenäisyyden, siniristilipun ja markan nimiin, hakeutuvat nyt ranskalaisperäisen järjestön lippujen alle samanaikaisesti kun järjestävät keskustelutilaisuuksia oikeistopopulististen voimien kanssa. Attac-järjestö perustettiin Seattlen tapahtumia edeltävänä aikana. Globaaliliikkeen rakentumista odotellessa taktisista syistä monet tukivat vaatimuksia oikeudenmukaisemmasta, solidaarisemmasta ja demokraattisemmasta maailmasta, jotka pohjautuivat näennäisesti "realistiseen" vaatimukseen: Tobinin veroon. Vuonna 2001 kyseinen veron muoto on jo kirjattu Suomen hallitusohjelmaan, emmekä ihmettele, että näin on käynyt. Tobinin vero on ranskalainen perinteisen kansallisvaltiokeskeinen vastine mukamas amerikkalaiselle globalisaatiolle. Saman geopoliittisen ajattelun tulosta, joka asetti Ranskan valtion MAI-sopimusta vastaan. Kieltämättä Ranskan hallitus oli silloin toisenlaisen globalisaation puolesta taistelevien hyvä taktinen liittolainen, elettiinhän aikoja ennen zapatistiliikkeen lopullista läpimurtoa ja ennen globaalivastarinnan verkostojen muodostumista. Tobinin veroa on myös perusteltu ratkaisuna keinottelulle kansallisvaluutoilla. Tämäkin oli varmasti totta viimeisen suuren valuuttakriisin aikana, mutta on kai ilmiselvää, että Sorosin kaltaisten toimijoiden aika on ohi ja samalla myös puolustettavien kansallisvaluuttojen aika. Ehkä juuri tämä kuvastaa koko Attac projektin myöhäistä luonnetta. Historian juna on kiitänyt ohi jo vuosia sitten. Se mitä ranskalaiset tekivät vuosia, sitä pienet tekevät perässä. Attac rantautui tämän vuoden alussa Ruotsiin, Suomeen ja muutamaan muuhun Euroopan maahan. Onko tämä sattuma? Sitä me emme tiedä. Olkoon miten on, monet ruotsalaiset kansalaisaktivistit ovat suhtautuneet hyvin kriittisesti Attaciin tahtoon edustaa maan liikkeitä kokonaisuudessaan. Närästystä on herättänyt myös Attacin tapa - joka on levinnyt jo Suomeenkin - erottaa "kiltit" laillisuutta kunnioittavat aktivistit "tuhmista" kivenheittäjistä. Vaikka ei hyväksyisi kivenheittäjien metodeja, on silti täysin väärin kriminalisoida ja eristää sellaisia tahoja, jotka taistelevat täysin oikeutettua taistelua. Pieni on kivenheittäjien "rikos" imperiumin rikoksien rinnalla. Attacin rantautumisessa Suomeen on todennäköisesti myös syvällisesti sisäpoliittisia syitä: halu pelastaa sosiaalidemokraattisen kansallisvaltion viimeisiä suvereniteetin rippeitä eurofederalismin, Euroopan liittovaltion ja imperiaalisen globalisaation poliittisilta projekteilta osallistumalla oikein toimeenpanevan vallan edustajina Attacin toimintaan. Federalismi, liittovaltio tai imperiaalinen globalisaatio (Eurooppa Imperiumin provinssina) ovat tulevaisuuden poliittisen komennon optioita, joita vastaan meidän on taisteltava, mutta niitä vastaan me emme voi taistella katuojasta nostetulla tahriintuneella kansallisvaltion lipulla tai status quo:ta vaalimalla. Attacin rantautuminen voi myöskin liittyä SDP:n sisäiseen valtataisteluun, jossa kuumeisesti etsitään uusia poliittisia subjekteja, joiden avulla keskenään kilpailevat tahot voivat horjuttaa tämänhetkisiä puolueen sisäisiä tasapainoja. Attacista on tiedotusvälineiden kautta tuotu esille paljon sellaista tietoa, joka ei ole paikkansa pitävää. Järjestö on yksi pieni osa globaaliliikehdintää ja missään nimessä se ei ole kattoprojekti eikä sateenvarjo. Sitä se ei ole maailmanlaajuisesti eikä Suomessa. Huimat jäsenmäärät, joita on mainittu projektin käynnistäjien tiedotteissa ovat arveluttavia sen tosiasian valossa, että esimerkiksi Nizzassa Attacin näyttävin vastatoimi Euroopan perusoikeuskirjalle oli kymmenen ihmisen uintikeikka Välimeressä. Samaan aikaan tuhannet ihmiset olivat taistelemassa Ranskan rajojen sisä- ja ulkopuolella muutakin kuin aallokkoa vastaan. Tietysti voisi herätä myös epäilys siitä, että Suomen Attac on yritys tehdä tämän vuosituhannen taitteen liikkeistä salonkikelpoisia ja/tai edustaa niitä vaatimuksia, joita medioiden suuren huomion saattelemina on tuotu esille. On vaikeaa uskoa, että nämä liikkeet, esimerkiksi Suomessa, tarvitsisivat itsensä ja vihreiden tai vasemmistoliiton väliin ylimääräisiä portaita. Jotkut näiden liikkeiden edustajat kuuluvat jo tällä hetkellä näihin puolueisiin. On vaikea uskoa, että Attacilla olisi heidän mandaatti. Attac-projekti on kerännyt yhteen toimijoita niin laajalta rintamalta, että tuntuu vaikealta ymmärtää mikä järjestön poliittinen linja voisi olla. Kun saman sateenvarjon alle laitetaan maan ystäviä, demareita, vihreitä, vasemmistoliittolaisia, ay-väkeä, kommunisteja, vallankumouksellisia sosialisteja, Euroopan Unionin vastustajia, nationalisteja, nuoria aktivisteja jne. on väistämätöntä, että kaikki kastuvat tai ainakin on väistämätöntä, että heikommat kastuvat. Poliittisista analyyseistä, joita olemme kuulleet Attacin piiristä, ehkä selkein on ollut sellainen, jonka mukaan globalisaation "hämmentävien" kokemuksien edessä ei pidä miettiä sitä, ollaanko globalisaation puolesta tai sitä vastaan, vaan on toimittava solidaarisuuden ja demokratian puolesta. Valitettavasti globalisaatio ei ole asia, jonka puolesta tai vastaan voisi olla. Globalisaatio on määritelmä taloudelliselle, poliittiselle, kulttuuriselle ja yhteiskunnalliselle ympäristölle, jossa me elämme. Jos ollaan globalisaatiota vastaan – kuten ilmeisesti monet Attacin piirissä – silloin ei ole enää mahdollista olla muuta kuin sellaisen demokratian ja solidaarisuuden puolesta, joka majailee kansallisvaltion turvamuurien sisällä ja joka sellaisenaan on poissulkeva, paranoidinen oman kansallisen identiteetin suhteessa ja loppujen lopuksi differentialistis-rasistinen. Jos välinpitämättömyys globalisaatiokysymyksen suhteessa on yhdistävä tekijä, silloin olisi ehkä parempi rakentaa yhtenäisyyttä keksipaketin ja teekupin ääressä… siitä joillakin Attacin kärkihahmoista näyttäisi olevan kokemusta (Studentbladet 2/2001). Mielestämme Attac ei voi olla globaaliaktivistien uusi foorumi, kuten eräät ovat esittäneet ja samalla se ei voi olla pelkästään Tobinin veroon keskittyvä lobbausryhmä (näin myöntävät myös Attacin toimijat). Attacin ei ole ollut vaikeaa saada 300 ihmistä sähköpostilistalleen. Se todennäköisesti tulee saamaan toimintaansa mukaan kaikki kirjoituksessamme mainitut tahot ja heidän sidosryhmänsä. Attac ei ole sillä kuitenkaan osoittanut vielä yhtään mitään. Osoittaakseen projektinsa luotettavuuden järjestön olisi kyettävä rakentamaan todellinen kansalaisliike, joka kykenisi mobilisoimaan tuhansia ihmisiä ja laajentumaan kansalaisyhteiskuntaan. Huomattavasti vähäsanaisemmin liikkeelle lähteneet ryhmät ovat jo osoittaneet kykynsä viedä satoja ihmisiä kaduille niin Suomessa kuin ulkomailla. Ovat osoittaneet olevansa valmiita kohtaamaan globaalipoliisien kostotoimia ja ottamaan käyttöön väkivallattomia taistelujen muotoja, jotka asettuvat julkiseen tilaan ja laajentuvat keräämällä konsensusta ja samaistumisen arvoisia symboleja. Näiden asioiden valossa on todennäköistä, että äsken mainitut liikkeet tulevat olemaan valmiita keskustelemaan Attacin kanssa Suomessa vasta silloin, kun järjestö on osoittanut olevansa todellinen kansalaisliike. Täysin toinen asia on tietysti se, onko Attacilla kiinnostusta keskustella sen "todellisen liikkeen" kanssa, joka Seattlet, Prahat ja Kauppatorit on toteuttanut KÄYTÄNNÖSSÄ ja joka Meksikon helmi- maaliskuun zapatistikaravaanin, kesäkuun Göteborgin ja heinäkuun Genovan G8:n tulee toteuttamaan. Kehuessaan omaa järjestöä attacilaiset ovat esittäneet ajatuksen, jonka mukaan he voisivat tarjota toisenlaisen globalisaation puolesta taisteleville liikkeille intellektuellien turvamuurin. Myös tämä kuvaa hyvin projektin henkeä… ei tiedetä tai ei haluta sanoa, että esimerkiksi heidän usein mainitsemansa Le Monde Diplomatiquessa kirjoittavia intellektuelleja on verkostoitunut tiiviisti globaaliliikkeidemme kanssa ja suoraan myös suomalaisten toimijoiden kanssa (kts. Le Monde Diplomatique 1/2001). Jäämme seuraamaan ulkopuolelta Attac-projektia ja toivomme, että teoillaan uusi järjestö voisi hälventää epäluulomme sen toimintamallien ja ideologioiden…ja teenkeittopolitiikan suhteessa. [ pr ] Linkki: www.attac.kaapeli.fi KIPINÄ HELMIKUU/2001 INDEX [Kesällä Göteborgiin] · [Zapatistien karavaani] · [Attac: keksipaketti ja teekuppi] · [Opetuksia ja tilintekoja] · [Kipakka] · [Naisten lakko 8.3.2001] · [Ihmisten globalisaatio] · [EZLN vastaa] · [Karavaanireitti] Takaisin etusivulle