Turun Romantiikka Turun Romantiikka on glamrock-bändi joka on herättänyt paljon huomiota viime aikoina. Vaikka nämä anarkorockarit ovat olleet yhdessä vasta puolitoista vuotta, he ovat jo nyt ravistelleet Turun rock-piirejä ennakkoluulottomalla asenteellaan ja energisellä esiintymisillään. Kipinä haastatteli bändiä. Paikalla olivat Pete Romantiikka (kitara ja taustalaulu), Mickan Romantiikka (basso) ja Niko Romantiikka (rummut). Rami Romantiikka (kitara ja laulu) ei päässyt hastatteluun. Miten bändi sai alkunsa ja mikä on bändin idea? Pete: Meillä Ramin kanssa ajatus bändistä iti pitkään. Sellaisesta jossa on glamrokin näyttävyyttä, punkin asennetta ja kantaa ottavia tekstejä. Siis huomiota herättävää juttua. Vaikka tänä päivänä on tosi vaikeata millään rock-musiikilla järkyttää ihmisiä tai edes saada ajattelemaan, mutta me kuitenkin yritämme herättää ajatuksia...Sitten tosiaan Rami tunsi Mickanin ja Mickan tunsi Nikon ja oli jo olemassa pari biisiä mitä oltiin jo Ramin kanssa etukäteen jammailtu. Mentiin treenikämpille ja siitähän se lähti. Niko:Ylipäätänsä on hyvin vaikeata järkyttää ihmisiä tänä päivänä. Pete: Ei tänä päivänä pysty enää taiteen kautta järkyttämään ihmisiä. Mutta joku Underground, 60-70-luvulta, mistä me imetään vaikutteita jonkin verran, niin sehän oli nimenomaan sellaista kapinaa kulttuurin ja taiteen keinoin. Kyllä me kuitenkin jonkinlaista kapinaa yritämme ylläpitää. Se tulee nimenomaan tekstien kautta ilmi. Joku Marilyn Manson pystyy Amerikassa provosoimaan, mutta amerikkalaiset ovatkin pellejä. Ei Manson Euroopassa tee minkäänlaista shokkivaikutusta. Mickan: Me pyrimme takaisin siihen, että ei provokaatiota ehkä millään Manson-tyylillä, vaikka tietenkin me meikataan ja haemme kaikenlaista näyttävyyttä vaatteita ja juttuja, mutta tavallaan sen koko paketin on tarkoitus herättää ajatuksia. Ja ellei tänä päivänä voi provosoida rock musiikilla niin voi ainakin ajatuksia ja jonkinlaista keskustelua herättää sillä mitä sanoo. Teksteillä, eikä vain jollain tyhjänpäiväisillä huuhaa "vittu-me-ollaan-niin-sekaisin-jutulla". Onko poliittisuus vain osa imagoanne? Pete: Jos ajatellaan suomi-punkin alkuaikoja niin silloinhan punkki oli vielä poliittista. Nykyään se on sellaista ihmissuhdepunkkia. Nyt on hyvä sauma sanoa jotakin...ja kun me kaikki olemme ajattelevia ihmisiä... Mickan: Onhan näitä todella paljon punkbändejä joilla poliittisuus kuuluu juttuun. Sen on pakko olla poliittista, mutta ne eivät silti sano mitään uutta. Niillä on se täysin sama "me-vihataan-poliiseja" meininki päällä mutta ne eivät katso niitä asioita. Ne käyttävät kliseisiä tapoja sanoa asioita. Ne on kuultu jo tuhat kertaa. Pete: Me käytetään ne kliseet musiikissa mutta tekstillisesti me yritämme sanoa asioita myös uudella tavalla, mutta kyllähän rock n' rolliin kuuluu aina kliseet, ja musiikkimme, eihän se ole sillen mitään uutta vaan se on rockia punkvaikutteilla. Ja on ihan turhaa yrittää edes esittää että me tekisimme jotain ihan uutta rockia kun kaiiki rockbändit kierrättävät vanhaa. Kaikki sointukulut on tehty. Myönnetään se suoraan että kyllä me kaikki kliseet kun vain tulee mieleen käytetään musiikillisesti, ja ulkonäöllisesti otataan glamrokista ja punkista vaikutteita, on hakaneuloja ja muuta. Mickan: ehkä ero on siinä että me ei hävetä sanoa että me käytetään niitä kliseitä. Me myönnetään se ihan suoraan. Monet punk-bändit soittavat samalle tutulle fanipiirille, ja se on aika turvallista. Millä tavalla teidän projektinne poikkeaa tästä kaavasta? Mickan: Meillä taas on pyrkimys soittaa Puhdas elämä lapselle-konsertissa, ja olla Mixin kannessa ja heittää hirveätä manifestia siellä. Se on ihan eri asia kuin se että olet jossain TVO:lla tai S-Osiksella ja soitat niitä sinun biisejäsi joissa sinäänsä saattaa olla hyvä pointti, mutta kaikki jotka niitä kuntelee tietää jo ne jutut. Jos joku kymmenenvuotias kakara kuuntelee meidän biisejä ja saa jonkinlaisen innoituksen siitä ja rupeaa kapinoimaan jollain toisella tavalla kun että vetää ensimmäiset kännit kaksitoistavuotiaana vaan sen sijaan alkaa esimerkiksi lukemaan kirjoja. Pete: Kyllä niiden pitää juoda se känni myös. Se kuuluu myös siihen kasvuun, että se ensimmäinen känni vedetään salaa, mutta että siitä ei tule se pääasia, että tällä mää kapinoin. Sillä että minä juon ala-ikäisenä vitusti viinaa. Ei se ole se kapinan idea. Vaan se että kehittää itseään ja löytää omat elämänkatsomuksensa. Kyllä sitä voi esimerkiksi vanhempiaan vastaan kapinoida muulla tavalla kuin että polttaa tupakkaa ja juo viinaa. Voi tehdä jotain älykkäämpää kapinaa. Niko: Mutta eihän sitä vain voi päättää että nyt minä rupean kapinoimaan. Pete: Niin ei vain päätetä vaan yritetään löytää se oma juttu, se mikä tuntuu hyvältä. Mickan: Bändit ja musiikkihan ovat hyvin tärkeä osa sitä miten me rakennamme omaa maailmankuvaamme. Ainakin minulla joku punkki on ihan täysin muuttanut minun elämääni kun minä olin teiniikäinen. Kyllä minä kuuntelin heviä jo viisivuotiaana mutta se on taas ihan eri asia. Kun kuunteli grungea ja muuta teininä niin kyllä se muutti todella paljon sitä miten katsoi asioita ja sitä kautta sai tavallaan aatteita ja eri näkökulmia. Nykyään suomenkielisessä rock-musiikissa mielestäni puuttuu joku juttu mihin voisi tarttua. Se on just tätä ihmissuhdepunkkia. Tietysti sekin on tärkeätä että on sellaista musaa mitä voi kuunnella kun on hirveä depis ja teiniangsti ja vituttaa ja poikaystävä on jättänyt tai vastaavaa. Onhan sekin tärkeätä, mutta ei se saa olla vaan sitä. Teidän promolevyissä on ollut laulujen sanoitukset mukana. Se on nykyään aika epätavallista rock-levyillä. Tavallisesti on vain paljon kuvia. Pete: Kyllä me kuviakin pistetään. haluamme että levyn kannet muistuttavat musiikkityyliä. Kun on kyse rock n' rollista niin haluamme että kansista näkee sen. Mutta on aina riskinsä siinä että laulusta ei saa selvää. Siinä pitää olla vieressä ne tekstit että varmasti biisin tekstillisen idean saa selville. Sen saa kuitenkin sisäistää omalla tavallaan. Me olemme ylpeitä teksteistämme emmekä ujostele niiden näyttämistä. Niko: Se on mielestäni hyvin olennaista että tekstit ovat mukana tällaisessa bändissä. Pete: Jos on vain kyse siitä kuinka nopeasti minun auto kulkee niin ei sanoja tarvitse välttämättä julkaista. Mutta jos laulaa ehkä meidän mielestämme tärkeämpää asiaa... Niko: Siihen ei kuitenkaan tarvitse mennä että alkaa selittämään niitä tekstejä. Haluamme kuitenkin jättää jotakin kuulijalle ajateltavaksi. Mickan: Sehän siinä on juuri se pointti että herätämme ajatuksia. Teillä on todella korkealaatuisia ja monipuolisia tekstejä. Onko niiden kirjoittamisessa ollut paljon työtä? Pete: Ihmissuhdepunkin tekstit voivat joskus kuullostaa hyvin tylsiltä koska samoja juttuja kierrätetään vain. Meidän tekstit voivat ainakin tuntua aika tuoreilta koska näitä asioita ei nyt olla oikein tehty. Tekstimme erottuvat luultavasti ainakin aluksi. Tottakai niissä on myös ollut paljon työtä. Mickan: Tekstejä hiotaan koko ajan. Se on jatkuva prosessi. Koko ajan tulee jotain pientä lisää. Tekstimme ovat myös kiinnostravia siinä mielessä että vaikka niistä voi sanoa että ne ovat poliittisia mutta ne ovat aika laajalla skaalalla. Meillä on niin monta eri aihetta tietoyhteiskunnasta kauneusihanteisiin. Pete: Turun romantiikka ei siis kirjoita tekstejä pelkästä politiikasta vaan muuten siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kulttuurista jne. Mickan: Rockmusiikissa aiheet ovat usein niin laajoja että niistä menee pohja. Jos tunnet sen asian mistä kirjoitat niin biiseistä tulee niin paljon uskottavampia ja ne ovat todenmukaisempia. Kuin se että me yrittäisimme kirjoitta biisiä jostain amerikan intiaaneista. Vaikka olisimme lukeneet sata kirjaa heistä niin ei se ole meidän realiteetti. Pete: Tekstien pitää tulla omista kokemuksista ja siitä mitä asioita itse kokee tärkeiksi. Tottakai tuntee sellaiset asiat paremmin jotka ovat osa omaa elämää, kuin sellaiset mistä on vain lukenut. Oletteko miettineet manifestin kirjoittamista? Pete: Yksi maaliskuun manifesti on tehty. Silloinkun ensimmäinen promolevymme, Suomen ooppiumi, tehtiin niin silloin meillä oli samaan aikaan pieni manifesti... Olihan kaikilla Underground-taiteilijoilla niitä. En tiedä kutsuivatko he niitä manifesteiksi. Nehän olivat suuri osa kirjallisia ihmisiä mutta niillä oli myös manifesteja. Mickan: Minulla tulee tuosta mieleen ranskalaiset situationistit. Nehän julkaisivat manifesteja pari kertaa kuukaudessa ja niillä oli oma lehti. Ja sen jälkeen se on mennyt punk-rockiin. Sex Pistolshan oli varastanut suoraan manifesteja heiltä. Clash ja Crass myöskin. Ne ovat myös tehneet omia manifesteja. On se ilmeisesti aika harvinaista nykyään että bändit tekevät manifesteja. Pete: Me arvostetaan punkin perinteitä tässä mielessä vaikka emme pidä itseämme punkbändinä. Miltä tuntuu soittaa miesten dominoimassa genressä? Pete: Sen takia me varmaan meikataan ja luotetaan tähän androgyynisyyteen että tuotais vähän väriä siihen miesten genreen. Se riippuu vähän rocktyylistä kuuluuko siihen sitä androgyynisyyttä. Mickan: Jos ajatellaan esim sitä että meillä on sellainen biisi kuin kansikaunis missä Rami laulaa naisena. Siinä mielessä me yritämme mennä monien rajojen ylitse mitä ei yleensä tehdä. En tiedä kovin monta mieslaulajaa jotka laulavat naisena ensimmäisen persoonan muodossa. Asettuu naisen asemaan. Pete: Kirjailijat ovat kuitenkin tehneet sitä pidemmän aikaa ja rock musiikissakin on muutama esimerkki. Ajatteletteko te Turun Romantiikkaa poliittisena projektina? Pete: Voi se sitäkin olla, mutta minä lähden siitä että tämä on rockbändi mutta kun ihmisenä on sellainen että haluaa ottaa kantaa asioihin. No tämä on hyvä tapa tehdä sitä mutta kyllä se mulle ensisijaisesti on rockibändi. Niko: Emme me ainakaan halua sanoa että bändimme on vain poliittinen ase. Pete: Niin että tehdään rokin keinoin se vaan, että me halutaan vain sanoa nämä mielipiteet. Mickan: Vaikka ottaa kantaa se ei saa mennä siihen että ei osaa ottaa rennosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että tämä on joku huuhaa-bändi. Suurimmaksi osaksi vakavaa. Niko: Kyllä se minusta tuntuisi hyvin luonnottomalta olla bändissä joka ei millään tavalla ole poliittinen. Minä olen aina ollut bändeissä joissa on ollut jotain muuta juttua kuin että soitetaan vain. Mickan: En minäkään voi kuvitella soittavani jossain bändissä jossa soitetaan vaan. Pete: Minulle tämä on ensimmäinen jota voi kutsua jollain asteella poliitiseksi bändiksi. Ennenkin ollaan homma tehty tosissaan mutta siinä ollaan vain keskitytty siihen musiikkiin. Kyllä tää tuntuu kaikista parhaalta kun pääsee ilmaisemaan itseään tälläkin tavalla. kertoa mielipiteitä tärkeistä asioista. Pete: Kyllä bändin täytyy olla tietyllä tasolla ennenkuin voi sanoa että tekee jotain asioiden hyväksi. Jos soittaa jossain kellaribändissä ja meinaa että kyllä minä nyt otan kantaa mutta kukaan ei ikinä kuule niitä biisejä niin ei se silloin vaikuta keneenkään paitsi itseensä. Ehkä siitä ainakin saa hyvän olon...Jos pääsee levyttämään ja tekemään keikkoja niin silloin on ainakin saanut sen sanottua jonkinlaiselle kuulijaporukalle. Tottakai se tekee siitä hommasta ihan erilaisen. Sitten voi jo sanoa että yrittää vaikuttaa ihmisiin jos joku kuulee sen... On meistä kysytty että "onks noi tosissaan ton poliittisen jutun kanssa". Varmaan sen takia että se on taas uusi juttu tässä genressä niin sitten kun on sanottu että on niin on vaan nyökytelty hyväksyvästi että "tosi kova juttu". Onko teillä suuri fanipohja? Pete: Nimi on yllättävän monen mielessä, mutta ei kaikki tiedä mistä on kyse. Tietenkin tietyt kaveriporukat ja tietyt bändit tietäävät hyvin missä mennään. Ja se on yllättävää että ihmiset ovat innostuneita keikoilla ja ympäri Suomea on saatu sähköpostia. Ihmiset ovat löytäneet kotisivumme ja kyselleet kaikenlaista. Jotkut ovat innostuneet jutusta ihan kotisivujemme kautta vaikka eivät välttämättä ole edes nähneet keikkoja. Mickan: Glamrockteinitytöt ovat pistäneet linkit sivuillemme ja kuvia Ramista omille kotisivuilleen. Kertokaa tulevaisuuden suunnitelmistanne? Miten Turun Romantiikka toimii kollektiivina? Mickan: Aika hyvin tämä on mennyt alkuperäisten suunnitelmiemme mukaan. Pete: Tässä projektissa päästiin suhteellisen nopeasti siihen että jotain alkoi tapahtua. Alkaisi turhauttaa jollei mihinkään pääsisi. Kyllä sitä kyllästyisi jos soittaisi vain Down Townissa vuodesta toiseen vaikka jokainen keikka on soittamisen arvoinen. Mickan: Meillä on aina ollut aika hyvä henkilökemia, ja hengaillaan paljon yhdessä treenienkin ulkopuolella. Käydään yhdessä katsomassa muiden keikkoja jne. Mickan: Meillä ei ole mitään diktaattorimeininkiä. Ei tule sellaista tunnetta että tämä on yhden henkilön bändi, kuten usein on että yksi henkilö tekee biisit ja ihmiset ajattelevat että se on sen bändi. Tämä on meidän neljän bändi. Pete: Kaikki mahdolliset tulot mitä me tullaan saamaan tästä jaetaan tasan. Ei tule mitään kilpailutilannetta jäsentenkään kesken että kuinka monta kenen riffiä tulee levyyn. Mickan: Tämä on vähän niin kuin sissiryhmä. Pete: Kesä menee treenaten ja heinäkuussa vetäydytään studioon. Elokuussa tulee sinkku ja syys-lokakuussa pitkäsoitto (Riemu-levyt). DBTL:ssä meillä on yksi keikka, mutta muuten meillä ei ole keikkoja sovittu täksi kesäksi. Toivotaan että sinkun ilmestyttyä voimme hieman laajemminkin keikkailla ympäri Suomea. [tk] Linkki: www.turunromantiikka.exit.de KIPINÄ KESÄ-HEINÄKUU/2001 INDEX [Euroopan tulevaisuus] · [Turun Romantiikka] · [Moninaisuus vs G8] · [Naisten talouskirja] · [Levyt ja lehdet] · [Keisari ja Kulkuri] · [Keep Bangin'] Takaisin etusivulle