Rajoja ja rasismia vastaan esittelyssä kein mensch ist illegal Kipinä haastatteli saksalaisen Kein Mensch ist Illegal (“kukaan ei ole laiton”)-verkoston aktiivia. Vuosi sitten he olivat mukana organisoimassa Tampereen EU-huippukokouksen aikana pidettyä eurooppalaista toimintapäivää vapaan liikkumisen puolesta. Tulemme tekemään heidän kanssaan yhteistyötä myös 14. lokakuuta, joka on seuraava euroopanlaajuinen toimintapäivä. Mikä “Kein Mensch ist Illegal” oikein on, ja miten se sai syntynsä? “Kein mensch ist illegal” on eripuolilla Saksaa toimivien antirasististen ryhmien muodostama verkosto. Verkosto perustettiin kesäkuussa 1997, jolloin laitoimme liikkeelle vetoomuksen “kein mensch ist illegal” (www.contrast.org/borders/kein) Documenta X:ssä, Kasselissa. Useimmat verkostoon tulleista ryhmistä ja yksityishenkilöistä olivat jo ennestään mukana laittomien pakolaisten ja maahanmuuttajien tukitoiminnassa. Oli suuri edistysaskel tehdä julkiseksi se työ, mitä oli siihen saakka tehty salassa, ja avoimen hyökkäävästi kannustaa tällaiseen laittomuuteen. Kampanja toimi yhteisenä poliittisena kehyksenä olemassaoleville ryhmille, mutta pian monissa kaupungeissa perustettiin uusia ryhmiä, toiminnan kirjo laajeni ja alettiin järjestää enemmän julkisia aktioita, kuten vuodesta 1998 lähtien Saksan rajoilla pidetyt “border camp”-leirit tai kampanja Lufthansaa vastaan. Miten lähdette karkotuksen vastaisissa kampanjoissa liikkeelle, ja miten saatte tietoa eri karkotustapauksista? On ryhmiä jotka hoitavat yksittäistapauksia, sekä muita ryhmiä, jotka tekevät mediatyötä tai järjestävät mielenosoituksia. Mutta useimmilla näistä ryhmistä on kontakteja pakolaisiin ja maahanmuuttajiin omassa kaupungissaan, joten ei ole vaikeaa saada tietoa karkotuksista. Tässä kohtaa on sanottava se, että joka vuosi Saksasta karkotetaan väkisin 30 000 - 40 000 ihmistä, ja vähintään kaksinkertainen määrä ihmisiä lähtee Saksasta “vapaaehtoisesti”, kun eivät enää kestä painetta. Ryhmien keinot vaihtelevat. Monet ryhmät käynnistävät fax-kampanjoita. Ne kehottavat kaikkien ryhmien jäseniä sähköpostitse lähettämään fax-kirjeitä vastuussa oleville viranomaisille tai oikeusistuimelle. Olen hyvin usein yllättynyt kuinka menestyksekkäitä nämä kampanjat voivat olla, jos ne tehdään oikealla hetkellä ja jos ne suunnataan oikeita viranomaisia kohtaan. Toiset ryhmät keskittyvät mieluummin lakineuvojen tarjoamiseen. Ja tottakai on ryhmiä, joka eivät toimi yksittäisten kampanjojen parissa, mutta taistelevat karkotuksia vastaan yleensä, niin kuin olemme tehneet kampanjassa Lufthansaa vastaan. Onko kampanjoinnilla saatu mitään näkyviä tuloksia? Olen varma että monet pakolaiset ovat yhä Saksassa sen ansiosta, että heidän karkotuksiaan vastaan on kampanjoitu. Useimmat niistä kurdipakolaisista, jotka taistelivat kollektiivisesti niinsanotussa “Wanderkirchenasylissa” (eräänlainen siirrettävä kirkon turvapaikka), ovat yhä täällä ja monilla heistä on nyt laillinen status. Mutta paljon työtä piti tehdä tämän saavuttamiseksi ja en ole varma, etteikö muualla ole pulaa tästä energiasta. Mutta on olemassa ihmisiä jotka rakastavat tällaista tukitoimintaa. Mielestäni on hyvin tärkeää muuttaa julkista mielipidettä maahanmuutosta yleensä sekä karkotuksista. Pelkkä ihmisten auttaminen olisi yksinkertaista hoivatyötä, ei poliittista työtä, ja voimme jättää sen kirkkoyhteisöille. ASENNEMUUTOSTA ILMASSA Millainen on yleinen ilmapiiri Saksassa maahanmuuttajia kohtaan, ja mihin suuntaan ilmapiiri on muuttunut viime kuukausien aikana? On hyvin vaikea vastata, koska on äärimmäisiä eroja, ei ainoastaan Itä- ja Länsi-Saksan välillä, mutta myös suurten kaupunkien (kuten Köln, Berliini ja Frankfurt, joissa maahanmuuttajat ovat asuneet jo vuosia) ja pikkukaupunkien ja kylien välillä. On laajalle levinnyttä rasismia, paljon tietämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta, mutta jonkinlaista muutosta on tapahtumassa. On tehty niin paljon karkotuksia ja pakotettuja “vapaaehtoisia paluita”, että monet saksalaiset ovat joutuneet kohtaamaan tämän asian: työnantajat, naapurit, oppilaat. Monet ihmiset yhä ajattelevat että kaikki ne, joita karkotetaan, ovat rikollisia. Tämä on tulosta hallituksen propagandasta. Mutta yksittäisen tapauksen kohtaaminen saa ihmiset ajattelemaan. Tottakai myös viime kuukausina käyty keskustelu saksalaisista “vihreistä korteista” IT-asiantuntijoille, on tuonut täysin uuden impulssin. Kysymys saksalaisen yhteiskunnan väestö-tilastollisesta kehityksestä on noussut esille ja myös muut teollisuudenalat ovat pyytäneet ulkomaalaista työvoimaa. CSU:n (Baijerin CDU eli kristillisdemokraatit) pyrkimys mitätöidä yksilön oikeus turvapaikkaan näyttää epäonnistuneen. On syntynyt uusi tietoisuus siitä, että CSU/CDU:n ja SPD:nkin (Saksan sos.dem. puolue) eräiden poliitikkojen esittämien sloganeiden ja uusnatsien hyökkäysten ja yleisen äärioikeiston kasvun välillä on yhteys. Poliitikot ovat joutuneet lehdistössä hankalaan tilanteeseen. Suomalaisissa sanomalehdissä on kirjoitettu CDU-puolueen kampanjasta koskien lapsia ja intialaisia. Millainen kannatus tällä kampanjalla on? Kampanjalla oli hyvin minimaalinen kannatus, eikä se herättänyt kannatusta edes CDU:ssa. Se oli CDU:n Nordrhein-Westfalenin ehdokkaan, Jürgen Rüttgersin, yritys voittaa vaalit. Lähes kaikki pudistivat sille päätään, edes Bavarian CSU ei tukenut kampanjaa. Päinvastoin, vaalien jälkeen he esittivät Bavarialle oman ehdotuksensa, että pelkästään Bavariaan oli saatava ulkomailta yli 20 000 IT-asiantuntijaa. Samalla monet palvelu-alojen työnantajat vaativat, että Bosnian pakolaisten pitäisi jäädä tänne ja että lisää ulkomaalaisia työntekijöitä tarvitaan. Ei ainoastaan matalampien palkkojen vuoksi, mutta myös paremman työn ja motivaation takia. VERKOSTOITUMINEN ON VOIMAA Mikä on “noborder”-verkosto? Noborder-verkosto on pyrkimys koota rasisminvastaisia taisteluita eri Euroopan maissa eurooppalaisissa raameissa. Verkosto perustettiin erityisessä kokouksessa joulukuussa 1999 Amsterdamissa, kun edustajat eri maiden eri ryhmistä kokoontuivat puhumaan yhteisestä toiminnasta. Epäilemättä euroopanlaajuinen toimintapäivä EU:n maahanmuuttopolitiikkaa ja sisäistä turvallisuutta käsitelleen EU-huippukokouksen yhteydessä, lokakuussa 99 Tampereella, oli hyvin tärkeä askel yhteistyön kehittämisessä EU-rajojen yli. Pääongelmana on edelleen, että eri maissa tilanne on hyvin erilainen ja on erittäin vaikea kääntää sans-papiers eli paperittomien liikkeen taisteluja Ranskassa ja sen kontekstia esimerkiksi Itävallan tilanteeseen. Yhteistä eurooppalaista perspektiiviä ja kamppailua kuitenkin tarvitaan enemmän kuin koskaan: mitä enemmän hallitukset tekevät yhteistyötä, sitä enemmän on vastatoimintaa tuotava yhteiseen perspektiiviin. Tällainen perspektiivi, joka perustuu taistelulle avoimien rajojen puolesta ja kaikkien oikeuden puolesta päättää missä asuvat ja miten, voisi olla myös alku ajantasalla olevalle eurooppalaiselle subjektiviteetille - uudelle ja todelliselle sellaiselle, ehdottomana negaationa suhteessa nykyiseen EU:n illegalisaatio-politiikkaan! Seuraava verkoston yhteinen toimintapäivä tulee olemaan 14. lokakuuta. Mitä eri ryhmät aikovat tehdä toimintapäivänä? Tällä hetkellä ei ole vielä selvää, mitä tapahtuu missäkin. Se tulee riippumaan hyvin paljon muutaman tulevan viikon aikana käytävistä keskusteluista. Varmaa kuitenkin on jo se, että Britanniassa järjestetään karavaani, joka saapuu 14. lokakuuta Lontooseen. Ja Yhdysvalloissa on luvassa maanlaajuista toimintaa kaikkien paperittomien maahanmuuttajien laillistamisen puolesta - katolisen kirkon ja ammattiliittojen tukemana. Olen myös kuullut suunnitelmista Ranskan, Italian ja tietenkin myös Suomen osalta. “KAIKKI OVAT ASIANTUNTIJOITA” Lähditte Saksassa liikkeelle sloganilla “kukaan ei ole laiton”. Nyt teidän sanomanne on, että jokainen on asiantuntija. Mitä tarkoitatte tällä? Henkilökohtaisesti olen täysin varma, että Euroopan nykyisessä maahanmuuttokeskustelussa on meneillään paradigman muutos. Ensimmäistä kertaa 25 vuoden jälkeen Saksan hallitus joutuu julkisesti ilmoittamaan, että mikä oli eilen oikein, on tänään väärin, ja että maahan tarvitaan ulkomaalaisia työntekijöitä. Näyttää siltä että he ovat valehdelleet julkisuudelle vuosien ajan tai sitten he eivät lainkaan kykene arvioimaan tilannetta oikealla tavalla. Toistaiseksi ulkomaisten työntekijöiden pestaaminen rajoittuu IT-sektoriin, mutta tämä on vain alkua. Muutaman vuoden sisällä tulee pienten ja suurten yhtiöiden välillä syntymään massiivinen kilpailu luovimmista ja taitavimmista osaajista. Toisaalta ns. uuden talouden buumi vaatii yhä enemmän likaisia ja koulutusta vaatimattomia töitä nettiorjille, huoltomiehille, pizzaläheteille jne. Eikä hallitus kykene eikä halua rajoittaa ulkomaisen työvoiman houkuttelemisen etuoikeutta vain yhdelle sektorille, joten muiden alojen teollisuusjohtajat ovat jo vaatimassa samanlaisia “poikkeuksia” omille yhtiöilleen. Samaan aikaan on täysin selvää että ns. teollisuusmaiden väestötilastollinen kehitys johtaa suunnattomaan vierastyövoiman tarpeeseen, muussa tapauksessa se mitä sosiaaliturvajärjestelmästä on jäljellä, tulee todellakin romahtamaan alas. Joten luulenpa ettei kukaan älykäs ihminen vakavissaan epäile, etteikö maahanmuutto ole tarpeellisempaa ja tervetulleempaa kuin koskaan. Ei pidä unohtaa että se on pääoma, joka vaatii lisääntyvää työvoiman liikkuvuutta. Tulevien vuosien poliittinen kysymys on: millaisia yhteiskunnallisia taisteluja uudet maahanmuuttoaallot tulevat synnyttämään? Millaista subjektiivisuutta esim. IT-asiantuntijat tulevat tuottamaan heidän helposti ennakoitavissa olevien, parempia työehtoja, poliittisia oikeuksia ym. koskevien taistelujensa kontekstissa? Kuinka tulevat muut maahanmuuttajat toimimaan uudessa tilanteessa? Meillä on edessämme prosessi, jossa valtion vanha etuoikeus päättää väestönsä rakenteesta on jatkuvasti hiipumassa. Keskeisin haaste tällä hetkellä on vastustaa maahanmuuttajien erottelua hyödylliseen ja hyödyttömään työvoimaan. Tämän takia me sanomme: jokainen on asiantuntija! Se on ehdottomasti paljon positiivisempi iskulause kuin “kukaan ei ole laiton” - koska ajat ovat muuttumassa ;) TULEVAISUUS Millaisia ovat “kein mensch ist illegalin” ja “no border”-verkoston tulevaisuuden suunnitelmat? Voin puhua vain muutamista projekteista, joissa olen mukana: suunnittelemme näyttelyä border camp-leireistä, sekä kampanjaa lentoyhtiöiden karkotusbisnestä vastaan (www.deportation-alliance.com) Barcelonassa. Ajatuksena on työstää eräänlaista julkista esittelyä ja samanaikaisesti käynnistää yhteistyötä paikallisten ryhmien kanssa, jotta voitaisiin laajentaa ja rikastuttaa kampanjoita kummallakin, paikallisella ja euroopanlaajuisella, tasolla. Ensi helmikuuksi on suunnitteilla uusi temp media lab joka toteutetaan Pariisissa. Se tulee keskittymään erityisesti keskusteluun ulkomaisista IT-työläisistä. Pariisissa tulemme pohtimaan, keskustelemaan ja työskentelemään “kaikki ovat asiantuntijoita”-kampanjan parissa ja kehitämme varmasti joitakin työkaluja konkreettisille toimille lähitulevaisuudessa. Lokakuussa pidettävän euroopanlaajuisen toimintapäivän lisäksi, jonka jo mainitsit, olen kuullut suunnitelmista järjestää hyvin valmisteltu yhteinen mielenosoitus Schengen Information Centren (Schengen-tiedotuskeskus, SIS) edessä Strasburgissa. Olen täysin varma että aika on oikea ensimmäiselle euroopanlaajuiselle mielenosoitukselle nykyistä raja- ja maahanmuuttokontrollia vastaan. Linkkejä: www.contrast.org/borders/kein www.deportation-alliance.com KIPINÄ SYYSKUU/2000 INDEX [Back in business] · [Kein mensch ist illegal] · [Maahanmuuttopolitiikan takapajula] · [Kohti Prahaa] · [Zapatistit puhuvat] · [Harkimolaisuus] · [Deportation Alliance] · [Numero] · [Megafoni] · [Resepti] Takaisin etusivulle