Maahanmuuttopolitiikan takapajula
Suomi on jo vuosien ajan niittänyt maailmalla kyseenalaista mainetta yhtenä tiukan maahanmuuttokontrollin mallimaana. Asia on kuitenkin herättänyt varsin vähän vastareaktioita, mm. siksi että maahan tulevien turvapaikanhakijoiden määrä on pysynyt pitkään hyvin pienenä. Pikkuhiljaa pakolaisvirrat ovat kuitenkin alkaneet koskettaa myös syrjäistä ja harvaanasuttua Suomea.
Avoimesti ulkomaalaisvastaisen “vapauspuolueen” noustua hallitukseen Itävallassa, muodostettiin EU:n toimesta ns. kolmen viisaan ryhmä tutkimaan ihmisoikeuksien toteutumista kyseisessä maassa. Mutta “missä viipyvät kolme viisasta” olisi aiheellinen kysymys Suomessakin, missä haiderilaista turvapaikkapolitiikkaa on toteutettu ilman haidereita. Erään pakolaisjärjestön edustaja kommentoikin lakia sanoen, että “se mistä Itävallan vapauspuolue toistaiseksi vain puhuu, saavutettiin Suomen eduskunnassa”.
Pari kuukautta sitten ulkomaalaislakia kiristettiin entisestään. Tämä tapahtui ikään kuin puolustusreaktiona Puolasta ja Slovakiasta tulleita romaneja vastaan, joiden tuloa yritettiin aluksi hillitä viisumipakolla. Lakimuutosta edeltäneessä “keskustelussa” esitettiin aika ajoin varsin epärationaalisia ja rasistisiakin väitteitä siitä, että Suomi vetää puoleensa “onnenonkijoita”, joilla ei ole todellista hätää. Poliitikot oikealta vasemmalle ovat vastaavilla lausunnoilla luoneet maaperää rasistisille asenteille maahanmuuttajia kohtaan.
On väitetty, että juuri pitkät odotusajat (tai elintaso) houkuttelevat hakijoita Suomeen. Selitys ontuu, sillä Suomen hakijamäärä on edelleen Euroopan pienimpiä - viime vuonna hakijoita saapui vain 3106 eli alle yksi prosentti EU:n hakijoista. Ja mitä elintasoon tulee, maailman köyhimmät maat suojelevat satojatuhansia tai miljoonia pakolaisia. On aika kova väite, että nämä ihmiset omasta tahdostaan jättäisivät kotimaansa, perheensä ja ystäväpiirinsä ja muuttavat maahan, jossa eivät tunne ketään eivätkä edes osaa kieltä - todennäköisemmin he lähtevät, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.
Näiden argumenttien turvin säädettiin Suomeen kuitenkin laki, joka ei monien asiantuntijoiden mukaan paranna tilannetta mitenkään, vaan ainoastaan heikentää turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa.
OIKEUSTURVA VAAKALAUDALLA
Lakimuutoksen myötä turvapaikanhakijan on yhä vaikeampi hahmottaa turvapaikkamenettelyä, kun jo täkäläinen oikeusjärjestys, kielestä puhumattakaan, on täysin vieras. Laki ei myöskään enää takaa sitä, että virheellinen päätös korjautuu ennen kuin hakija on ehditty jo karkottaa. Jos Helsingin hallinto-oikeus ei jutturuuhkan takia ehdi käsitellä valitusta määräajassa, saatetaan turvapaikanhakija lähettää kotimaahansa vainottavaksi sitä ennen. Asian johdosta Suomen hallitus sai vastikään moitteita YK:n rotusyrjinnän vastaiselta komitealta.
Ulkomaalaisvirastolle on ilmeisesti annettu valtuudet määritellä itse, mitkä ovat “turvallisia lähtömaita”, ja käsitellä niistä saapuvien hakemukset nopeutetussa menettelyssä. Ongelman muodostaa se, ettei tätä “turvallisten maiden” luetteloa aiota antaa julkisuuteen, vaan sitä pidetään täysin epävirallisesti. Vähintä mitä voi vaatia on, että turvallisen maan määrittely tuotaisiin päivänvaloon ja julkiseen valvontaan.
Uusi käytäntö lisännee hakijoiden epävarmuutta tulevaisuudestaan, ja kuten on usein nähty, epätoivoisimmat turvautuvat viimeisenä keinonaan esim. syömälakkoon. Jo aiemmin on Suomesta karkotettu ihmisiä maihin, jossa he ovat vaarassa joutua vainotuksi, vangituksi, kidutetuksi ja tapetuksi. Onneksi tämä ei ole tapahtunut täydessä hiljaisuudessa, vaan karkotuksia vastaan on tehty vetoomuksia ja järjestetty protesteja mm. lentokentillä.
15. elokuuta uutisoitiin Hufvudstadsbladetissa erään pakistanilaisen pakolaisen kohtalosta. Mies oli toiminut aktiivisesti Mutahida Quami -liikkeessä, jonka vuoksi häntä vainottiin kotimaassaan. Miehen turvapaikkahakemus käsiteltiin nopeutetussa käsittelyssä ja päätös oli kielteinen. Suomesta hänet karkotettiin suoraan lähtömaahan, jossa hänet vangittiin välittömästi. Nyt hän istuu vankilasellissä Karachissa poliittisena vankina.
SELLIELÄMÄÄ
Viime vuonna Suomessa tehtiin tutkimus turvapaikanhakijoiden säilöönotosta. Tutkimus osoitti mm. että noin 15% pakolaisista viedään rajanylityspaikalta suoraan putkaan tai lääninvankilaan, missä heitä voidaan pitää 4 - 80 päivää, usein vain henkilöllisyyden tai matkareitin selvittämiseksi. Lain mukaan heitä tulisi pitää erillisissä tiloissa, mutta käytännössä hakijat joutuvat virumaan samoissa poliisiputkissa ja vankilaselleissä rikollisten kanssa. On käsittämätöntä, miksei pakolaisia muka voitaisi viedä suoraan pakolaiskeskuksiin.
Toisaalta myös pakolaiskeskusten olot ovat kaukana normaaleista. Turvapaikanhakijat ovat niissä usein täysin eristyksissä muusta maailmasta. Olosuhteet ovat ihmisille todella raskaita ja vaikuttavat passivoivasti, koska ihmisiltä viedään mahdollisuudet oma-aloitteisuuteen. Keskusten sijaan turvapaikanhakijat pitäisikin majoittaa keskelle suomalaista yhteiskuntaa omiin asuntoihin, jotta he voisivat elää olosuhteista huolimatta mahdollisimman normaalia elämää ja sopeutua paremmin uuteen ympäristöön.
Muualla maailmassa ovat puhaltamassa uudet tuulet maahanmuuttokeskustelun suhteen. Monet johtavat IT-alan firmat ovat alkaneet vaatia lisää ulkomaalaista työvoimaa ja poliitikkojenkin on ollut pakko myöntää, että maahanmuuttajia tarvitaan. Samassa monet maahanmuuttajayhteisöt, ammattiliitot ja muut kansalaisryhmät ovat korostaneet, ettei maahanmuuttajia tule erotella minkään kapean asiantuntijuus-määritelmän perusteella, ja että maahanmuuttajilla on oltava samat oikeudet kuin muillakin kansalaisilla.
Ei ole yllätys, että tässäkin asiassa Suomessa ollaan pahasti jälkijunassa. Muutos on kuitenkin tulossa, hitaasti mutta varmasti.
KIPINÄ SYYSKUU/2000 INDEX[Back in business] · [Kein mensch ist illegal] ·
[Maahanmuuttopolitiikan takapajula] · [Kohti Prahaa] · [Zapatistit puhuvat] · [Harkimolaisuus] · [Deportation Alliance] · [Numero] · [Megafoni] · [Resepti]
Takaisin etusivulle