Suomalainen rasismi valokeilassa Timo Makkonen: Rasismi Suomessa 2000 tutkimusraportti (Ihmisoikeusliitto 2000). Timo Makkosen tekemä tutkimusraportti Suomen rasismitilanteesta on ensimmäinen laatuaan, mikä jo sinänsä tekee siitä merkittävän. Monille antirasistisille toimijoille raportin tarjoamat tiedot lienevät suurelta osin tuttuja, mutta siinä käytetyt tutkimukset ja tilastot saattavat olla avuksi ongelmien yleisyyttä hahmottaessa. Tutkimus on varsin helppolukuista tekstiä aiheeseen perehtymättömällekin. Perinteinen rasismi kummittelee yhä Rasismin määrittelyn Makkonen tekee jakamalla sen kolmeen eri ulottuvuuteen: rasismi ideologiana, toimintana sekä olosuhteena. Rasismi ideologiana on jaettavissa kahteen: perinteiseen ja uuteen rasismiin. Perinteinen rodun käsitteeseen ja biologisiin eroihin nojaava rasismi ei Makkosen mukaan ole kadonnut näyttämöltä. Vaikka rotujen olemassaolo on jo sata vuotta sitten tieteellisesti kumottu, rotumyytit elävät suomalaisten uskomuksissa edelleen. Makkonen viittaa vuonna 1998 tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan peräti 34% suomalaisista uskoo, että kansojen välillä on älykkyyseroja. Uusi rasismi Kuten useat rasismitutkijat ovat todenneet, perinteisen rasismin rinnalle on tullut rasismin 'postmoderni muoto', josta on usein käytetty nimitystä 'uusrasismi', tai 'differentialismi'. Kyseinen rasismin muoto korostaa biologisten erojen sijaan kulttuuria ja kulttuurista erilaisuutta: kulttuuri jakaa ihmiset toisensa poissulkeviin ja ylittämättömiin ryhmiin, jotka nähdään yhteensopimattomina ja muuttumattomina, niinpä ne on pidettävä erillään. Uusrasismi saattaa kuulostaa jopa antirasistiselta: kaikki kulttuuriset identiteetit ovat periaatteessa samanarvoisia ja hyväksyttäviä, kunhan suostumme käyttäytymään näiden identiteettierojen mukaisesti. Uusrasististen asenteiden levinneisyydestä antaa kuvaa tutkimus, jonka mukaan 19% suomalaisista uskoo, että yhteiskunnan kannalta on parempi että eri kulttuureista lähtöisin olevat ihmiset elävät toisistaan erillään eivätkä sekoitu keskenään. Makkonen toteaa että uusrasismin myötä on muuttunut myös rasismin vastainen argumentaatio: tehtävänä on dekonstruoida "uuden rasismin ajatusta kulttuurien sekoittumisen vaarallisuudesta sekä eri ryhmien yhteensopimattomuudesta". Käytännön toimintana rasismi voidaan jakaa alistamiseen ja poissulkemiseen. Makkosen mukaan alistaminen on perinteiselle rasismille tyypillistä toimintaa, kun taas poissulkeminen liittyy etenkin uusrasismiin. Rasismi olosuhteena on Makkosen määritelmän mukaan yhteiskunnan rakenteista, toiminnoista ja käytänteistä johtuvaa eriarvoisuutta ja oikeudettomuutta. Tämä voi olla joko piilevää (institutionaalinen rasismi) tai - esim. Etelä-Afrikan apartheidin tapauksessa - tarkoituksellisesti instituutioiden sisään rakennettua (institutionalisoitu rasismi). Rasismi viranomaisten asenteissa 1998 tehdyn tutkimuksen mukaan yli puolet rajavartijoista (56%) ja poliiseista (55%) uskoo, että maahanmuuttajat tekevät enemmän rikoksia kuin suomalaiset. Lisäksi yli puolet rajavartijoista (51%) ja poliiseista (53%) on sitä mieltä, että suurin osa maahanmuuttajista tulee Suomeen vain käyttääkseen sosiaalietuja hyväkseen. Sen sijaan sosiaalityöntekijät ja opettajat olivat selvästi useammin eri mieltä. Makkosen mielestä tulokset ovat hälyttäviä. On syytä pelätä, että poliisien enemmistön ennakkoluuloilla on vaikutuksensa rikosten tutkintaan ja rikosilmoitusten vastaanottohalukkuuteen. Makkosen mukaan viranomaisten keskuudessa on tarvetta laajalle asenne- ja ihmisoikeuskasvatukselle. Maahanmuuttajien kokemukset rasismista Koska Suomesta puuttuu rasismirikosten systemaattinen tilastointi ja seuranta, tarkkojen lukujen esittäminen maahanmuuttajien kohtaamasta rasismista on hyvin vaikeaa. Yleensäkin ulkomaalaisten tekemää rikollisuutta on tutkittu ja tilastoitu huomattavasti pidempään kuin heihin kohdistuvaa rikollisuutta. Jonkinlaista suuntaa antaa esim. K.Liebkindin ja I.Jasinskaja-Lahden vuonna 1997 tekemä tutkimus. Sen mukaan arabeista 88% ja somalialaisista 81% oli joutunut rasistisen häirinnän kohteeksi julkisella paikalla. Kaikkien maahanmuuttajien osalta luku oli 61%. Saman tutkimuksen mukaan lähes puolet maahanmuuttajista oli kokenut syrjintää työhönotossa. Maaria Ylängön tekemä tutkimus samalta vuodelta kertoo, että 44% afrikkalaisista miehistä ja 23% naisista oli kokenut Suomessa olonsa aikana väkivaltaa. Ylänkö vertasi tulosta suomalaisten väkivaltakokemuksiin ja totesi afrikkalaisen naisen riskin joutua väkivallan kohteeksi olevan kaksinkertainen suomalaiseen naiseen verrattuma, afrikkalaisen miehen riski puolestaan on kolminkertainen. Rasismia maahanmuuttorajoitusten muodossa Makkonen sivuaa vain raportin loppupuolella käsitellessään romaniturvapaikanhakijoiden tilannetta sekä ulkomaalaislain muutosta. Makkosen mukaan romanien Suomessa saama kohtelu oli epähumaania: "Lehdistöä kiinnosti romanien ihmisoikeuksien loukkauksia enemmän se, oliko tulijoita kymmenen vai kaksikymmentä kerrallaan. Lehdistöäkin tylympiä olivat viranomaiset jotka asettivat viisumipakon ja laatimalla pikavauhtia ulkomaalaislain muutoksen, jolla mahdollistettiin romanien ja muiden "turvallisista maista" tulevien pikakäännytys". Lopuksi Makkosen mukaan on viitteitä siihen, että rasististen asenteiden kannatus kasvoi 90-luvun aikana jonkin verran. Tästä kertoo mm. eurobarometrin tulos, jonka mukaan vuonna 2000 11% suomalaisista totesi "muihin rotuihin" kuuluvien läsnäolon häiritsevän, kun vastaava luku vuonna 1997 oli vielä 8%. Makkonen toteaa, että politiikan vaihtoehdottomuus on omiaan luomaan maaperää ulkomaalaisvastaisen populismin nousulle. Paljon riippuu myös median suuntautumisesta: käsitelläänkö maahanmuuttajia koskevia asioita vain pintapuolisesti ja sensaatiohakuisesti vai pitäydytäänkö ilmiöitä ja uutisia syvemmältä taustoittavissa jutuissa. Siirtolaisuuskeskustelu ja erityisesti ulkomaisen työvoiman tarpeeseen ja vapaaseen työvoiman liikkuvuuteen liittyvät tendenssit jäävät raportissa harmillisen vähälle huomiolle. Vastaavasti myös turvapaikanhakijoiden säilöönotot ja vastaanottokeskusten (lue: säilytyslaitosten) olosuhteet jäävät huomioimatta tässä raportissa. Linkki: www.ihmisoikeusliitto.fi KIPINÄ HUHTI-TOUKOKUU/2001 INDEX [Karavaani kohti Göteborgia] · [Tshernobyl 1986] · [Meillä on unelma] · [Ydinvoimakamppailu] · [Lehtiarvoita] · [Rasismiraportti] · [Kaupunkiviljely] · [Hamppumarssi] · [Paperittomat] Takaisin etusivulle